Ylikonstaapeli
Tauno Kähtävä asemoi itselleen työvuoron palmusunnuntain aattoon. Kokemuksesta
hän tietää, että poliisilla on silloin palvelukysyntää Lovetun piirissä jos
kohta muuallakin, mutta muu maailma ei Kähtävää huoleta. Palkan maksaja on
sijoittanut hänet kustannuspaikalle Lovettuun.
Vasta
on selvitty toisesta vuotuisriitistä joulusta niin jo pääsiäinen painaa päälle.
Kuusivarkaudet on selvitetty ja asiakirjat toimitettu syyttäjälle. Joulu on
lasten juhla, mutta pääsiäinen tapahtumiltaan väkivaltainen ja se saattaa
heijastua myös sesonkirikollisuuteen.
Järjestäytyneen
rikollisuuden salakavalin muoto saa nyt kiinteän ja näkyvän hahmonsa. Rikollisperheet,
joiden omertaa on vaikea murtaa astuvat esiin talven jälkeen kalvakoina, mutta
toimintaan valmiina. Toiminta on organisoitunutta ja ryhmät varustautuneet
teräasein. Keittiön laatikoista isojen leipäveitsien, paistolastojen ja viinipullonavaajien
joukosta on kaivettu esiin RUK:n kurssipuukko tai partiopuukko, jonka ”ole
valmis” kaiverrus kehottaa nyt aivan toisenlaisiin tekoihin.
Rikollisperheiden
lapset opetetaan tähän rikoslajiin jo varhain. Se järkyttää myös muuta
lainkuuliaisuutta eikä ole ihme, että työpaikalta katoavat kopiopaperit ja
parhaat Ballograph –kynät henkilökunnan rintataskuihin. Erityisen moitittavaksi
rikollisuuden tekee häikäilemätön taloudellisen hyödyn tavoittelu.
Rikosesineitä tultaisiin perinteen mukaisesti käyttämään vaihdon välineinä
rahan ja elintarvikkeiden hankkimiseen. Yleensä tämä rikoksen loppuvaihe
suoritetaan tunnistamattomaksi naamioituneina ja siihen valjastetaan
rikollisryhmien nuorimmat ja vikkeläjalkaisimmat jäsenet.
On
haaskausrikollisuuden synkkä vuodenaika.
Isät
taivuttavat valkoisina hohtavat pajupensaat lasten ulottuville ja kaikki
silpovat niistä teräaseilla oksia. Toisen metsässä lymyilevät suloiset
pajunkissat uhrataan oman taloudellisen edun tavoittelulle.
- Kyllä ne siihen ensi kevääksi kasvavat, saattaa isä
sanoa lapsilleen äidin pitäessä vahtia.
- Eihän näillä ole mitään muutakaan käyttöä, pyrkii
äiti neutralisoimaan rikollisen toiminnan jättäen täysin huomiotta pajun
merkityksen energiajakeessa.
Ylikonstaapeli
Kähtävä ei täysin luota yhteiskunnan kykyyn torjua tätä rikollisuutta. Jutut
päätyvät helposti sovitteluun ja jätetään syyttämättä huomioimatta lainkaan
niiden yhteiskunnallista kytköstä ja eläinsuojelullista ulottuvuutta.
PajunKISSOJEN silpomisen eetosta ylläpidetään rikollisperheissä kesällä
KOIRANputkien katkomisella.
Palmusunnuntain
varhaisia vieraita varten Kähtävällä on omat konstinsa. Hänen talossaan on
kyllä sähköt, mutta ovikello on mekaaninen kolkutin. Kun sitä käyttää,
vipuvarteen sidottu huomaamaton 0.30 –vahvuinen siima nykäisee räystäältä
joulupukin naamarin, jonka tyhjät silmät tuijottavat suoraan rikoksen
loppuvaiheen suorittavia lapsia. Silloin pajunkissat putoavat kynnysaskelmalle
ja lapset juoksevat kirkuen tiehensä.
Kukaan
ei ole koskaan tullut kyselemään pajunkissoja jälkeenpäin ja Kähtävä sitookin
niistä varpuluutia, joilla pärjää juhannuskoivuihin asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti