sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

#metoo




Lovetun poliisiaseman yhdistetty takavarikko- ja löytötavaravarasto kaipasi järjestämistä. Pääpoliisiasemalta oli tehty laillisuustarkastus ja moitetta oli löytynyt. Varastokirjanpito ei täsmännyt, yksi taannoisen otsaanlyöntikilpailun tehosteena ollut Fiskars-kirves oli kadoksissa. Ylikonstaapeli Kähtävä ei vastuullisena ollut huolissaan. Kirves oli hänen liiterissään testattavana, josko sellainen kannattaisi ostaa. Kokeilematta ei kannattanut.

Varastossa haisi aserasva, polkupyöräkellari ja pontikka. Epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä annetun lain mukaiset takavarikkotavarat haisivat lehtikioskille. Aseet olivat omalla hyllyllään, polkupyörät roikkuivat rivissä kattokoukuistaan, kuin ruhot Lovetun teurastamolla, mutta pontikkapannuja oli vain yksi. Pannu pitäisi hävittää, mutta Kähtävä suunnitteli siitä savustuspönttöä Lovetunjärven rantaan. Sen alkuperäinen käyttäjä oli jo hautausmaalla kuoltuaan Alkon tuotteisiin. Olisi vain pysynyt luomussa.

Kähtävä ei pääse askareessaan eteenpäin, kaikkiin tavaroihin liittyy niin monia muistoja. Tuossa irvistävät tekohampaat, joihin kunnankamreeri tukehtui. Onnettomuustutkintalautakunta ei ottanut tapausta tutkittavakseen, vaikka Kähtävän mielestä sillä olisi ollut laajempaa merkitystä. Yhdellä hyllyllä on hajuvesipullo, joista purkautuu muisto kuin pullon henki. Kähtävä oli silloinkin järjestelemässä takavarikkovarastoa.
Toimistosihteeri hälyttää ylikonstaapelin sisäpuhelimella päivystykseen. Asiakas kyselee, on sitkeä eikä suostu kertomaan asiaansa kuin poliisille. Toimistosihteeri pystyy hoitamaan monet asiat paremmin kuin poliisimiehet, mutta ei hänelle voi virkavaatteita pukea.

Päivystyshuoneessa on puoliläpäisevä peili-ikkuna asiakasaulaan. Siellä on n. 50-vuotias nainen, jakkupuvussa ja pillerilakissa. Ihan mukiinmenevä ajattelee Kähtävä, mutta samassa nainen meneekin WC-tilaan. Ilmanvaihto kierrättää päivystystilaan tuoksun joka on sekoitus kukkaketoa, tummeli-lypsyrasvaa ja suitsukekynttilöitä. Ilmanvaihto olisi säätämisen tarpeessa.

Kähtävä avaa lasiluukun.

-       Päivää, mikä on asianne?
-       Se on arkaluonteinen, voisimmeko mennä suljettuun tilaan?

Kähtävä ei pidä todennäköisenä, että Lovetun poliisiasemalle sattuisi samaan aikaan kahta asiakasta, mutta ei hän ala väittämään vastaan, vaan saattelee naisen kuulusteluhuoneeseen.

-       Olkaa hyvä ja istukaa, osoittaa Kähtävä tuolia ja istuu itse pöydän taakse.

Nainen istuutuu ja taittaa jalkansa siivosti sivulle. Vaikka tuntee koko pitäjän Kähtävä ei ole nähnyt häntä aiemmin ja arvuuttelee asiaansa.

-       Olen muuttanut Lovettuun vast’ikään. Kaupungissa ei yksinäisen naisen ole enää hyvä asua. Kaduilla huudellaan ehdotuksia, eikä iltakahdeksan jälkeen uskalla pistää nenäänsä ulos.

Kähtävä on huomannut nenän olevan sievä, mutta arvelee olevan parasta pitää nyt suunsa kiinni.

-       Kertokaa asianne niin kirjaan sen muistiin, sanoo Kähtävä ja verryttelee sormiaan kääntämällä ristissä olevat sormet nurinperin.
-       Kylällä on mies, joka haistelee hajuveteni tuoksua. Kun hän tulee minua vastaan ja sivuuttaa minut, hän oikein kallistaa jättämääni ilmapyörteeseen ja vetää kuuluvasti ilmaa sieraimiinsa. Se on ahdistelua, samanlaista kuin viipyilevät katseet.

Ylikonstaapeli keskittää katseensa naisen silmien väliin, eikä anna sen lipsahtaa alaspäin, vaikka rikostutkinta sitä nyt vaatisi. Nuuhkija on todennäköisesti Kurvisen pölhö poika, mutta Kähtävä pitää sen omana tietonaan.

Hajuveden tuoksun nuuhkimisessa ja viipyilevissä katseissa otetaan kiistämättä vastaan informaatiota kohteesta: hajuveden tuoksua kohteen iholta tai sähkömagneettisen säteilyn valoksi kutsuttua aallonpituutta kohteen maantieteestä. Viipyilevistä katseista eduskunnan hississä on ollut iltapäivälehdessä juttua.

-       En halua vaatia rangaistusta, koska mies vaikuttaa yksinkertaiselta. Mutta jos minulle sattuu jotakin, ovat asiat täällä muistissa.
-       Täällä tiedot säilyvät ihmisiän, haluatteko sanoa vielä jotakin?
-       Antaisin tämän hajuvesipullon todistusaineistoksi, sanoo rouva ja ojentaa pienen kultakorkkisen pullon käsilaukustaan Kähtävälle.
-       Pullo jää tänne takavarikkoon, toteaa Kähtävä ja huomaa, että se on tyhjä.
-       Näkemiin.
-       Näkemiin ja jos jotain muuta tulee mieleen tulkaa kertomaan.

Ylikonstaapeli Kähtävä saattelee naisen ulko-ovelle ja kieltämättä hän jättää melkoisen pilven jälkeensä.
Kähtävä ottaa takavarikkovarastossa pullon käteensä. Etiketti on haalistunut, mutta erottuu siitä vielä veräjä ja teksti ”miituu”.