Kirkonkylän koululla on tänään luokkakuvaus. Maalaiskunnassa lisäännytään niin laiskasti, että kuvaukset sujuvat yhdessä päivässä kaikille luokille ja vahtimestarin ehtii kuvata edestä ja takaa.
Aatos Jokinen tekee Lovetun Pitäjänsanomille kuvajournalismia yhden miehen valokuvaamonsa nimissä. Jokinen lähtee tapahtumapaikalle toimituksesta tai kansalaisilta saadusta vinkistä ja ehtii sinne usein ennen poliisia tai palokuntaa.
Hän kehitti kuvat itse omassa pimiössä, kunnes siirryttiin digiaikaan. Jokisesta tuntui, että samalla digi- ja muukin aika ajoivat hänestä ohi. Liikkeen ikkunassa eivät ylioppilaskuvat ole vaihtuneet muutamaan vuoteen ja ihmettä on vain miten paksu pölykerros saattoi lasissa vastustaa maan vetovoimaa putoamatta lattialle.
Jokinen on asunut ikänsä Lovetussa, käynyt kansa- ja rippikoulun täällä ja löytänee sijansa sen kirkkomaalta, kun henki ruumiista erkanee. Lapsuus ei ollut huoleton sillä molemmat vanhemmat viettivät viinasumussa enimmän osan aikaa. Ikävintä oli, että äiti pieksi Aatosta asian vuoksi, jolle poika ei voinut mitään. Aatoksella oli ennen syntymää tapahtuneen kehityshäiriön vuoksi saatu huulihalkio, jota ei sen aikaisilla keinoilla osattu korjata. Lopulta pikku-Aatos turvallisuutensa vuoksi sijoitettiin asumaan kaukaisen sukulaisensa Eila Mäkisen luokse kirkonkylän keskustaan. Mäkinen ansaitsi elantonsa vuokraamalla huoneita talostaan ja tilaa löytyi Aatoksellekin. Vanhapiika Eila Mäkisellä ei ollut omia lapsia ja hän antoi kaiken rakkautensa kasvattipojalleen. Pari vuotta sijoituksen jälkeen vanhemmat ryyppäsivät itsensä hengiltä ja päätyivät numeroksi Lovetun piirin arkistoon. Aatos jäi Mäkiselle.
Mäkisen talosta vuokrasi liikehuoneistoa myös valokuvaaja Kymäläinen. Aatos ei malttanut pysyä pois valokuvaamosta. Kymäläinen ei lopulta pannut sitä pahakseen vaan antoi hänelle toimitettavaksi pikku asioita kuten paketin noutamisen linja-autoasemalta tai hopeakankaan pitelemisen henkilökuvauksessa oikean tunnelman ja valotuksen saavuttamiseksi. Vähän vanhempana hän pääsi pimiöön näkemään kuvan syntymisen ihmeen, kun se ilmestyi kehitealtaassa valokuvapaperille. Hienointa oli kun Kymäläinen poisti Aatoksen huulihalkion valokuvasta liikuttelemalla rautalangan päässä olevaa pahvinpalaa kuvan valotuksen aikana juuri huulihalkion kohdalla. Kuva jäi tummaksi ja piilotti puutteellisuuden.
Varsinainen helvetti pääsi irti, kun Aatos aloitti koulun. Hän oli ensin ”Ristihuuli” ja sen jälkeen pilkkanimeksi tuli ”Pupujussi” tai vain ”Pupu”. Kasvattiäiti kävi koululla puhumassa asiasta, mutta vaikka rehtori kuunteli ja nyökkäili, mitään muutosta ei tullut. Opettajat olivat kiusanteossa mukana varmaan ilman kiusaamistarkoitusta ja pian Aatos oli kaikille Pupu eikä kukaan muistanut hänen oikeaa nimeään. Nimittely söi Aatosta näkymättömäksi sisältäpäin eikä hänestä pian ollut jäljellä kuin savukiehkura Kymäläisen piipusta vähän ennen viimeistä imaisua.
Armeijassa ei katsota kuin osaamiseen ja siihen miten miestä voisi käyttää sotatantereella. Aatos pääsi käsistään kätevänä taisteluvälinekoulutukseen ja oppi käyttämään hienomekaanikon työvälineitä. Loppuajan hän hyödynsi valokuvaajan taitojaan varusmiestoimikunnassa ja sai viiden muun ohella palkinnon hyvin suoritetusta varusmiespalveluksesta.
Pian Jokisen palattua siviiliin Kymäläinen lopetti liikkeenpidon, jäi eläkkeelle ja luovutti valokuvaamon avaimet Aatokselle. Eila Mäkinen ei perinyt kasvattipojaltaan liiketilojen eikä asunnon vuokraa. Bisnes pyöri lehden ja koulun toimeksiantojen varassa sekä satunnaisten perhejuhlien kuvausten ansiosta. Kun Aatos kuvasi ei huulivikaa näkynyt kameran peittäessä ylähuulen. Valokuvaajaa pidettiin vähän omituisena mutta hän sai olla rauhassa. Olihan kylällä hyvä olla osaamista.
Aatos arveli, että tämänpäiväinen koulukuvaus sujuisi tavanomaiseen tapaan. Hänellä on mukanaan runsas välineistö: studiovaloja, jalustoja ja useita kamerarunkoja tarvittavine objektiiveineen ja v-tuilun varalta Canon vaikka muuten oli enemmän Nikonisti. Lapset asettuivat kuvattavaksi juhlasaliin paikkaan, joka on kaikkine mahdollisine valaistusolosuhteineen tuttu. Luokan opettaja on joku uusi tyyppi. Yht’äkkiä Aatos huomasi hänen olevan entinen koulun oppilas samalta luokalta kuin hän. Poika oli ollut yksi pahimmista kiusaajista - Osuuspankin johtajan jälkikasvu.
Kun kuvat oli otettu, Aatos pyysi oppilaita olemaan paikallaan kun hän ottaisi vielä yhden kuvan erityiskameralla. Canon, ”kanuuna” –kamera oli osittain Aatoksen omavalmiste eikä sen kapasiteetti ollut kolmea laukausta enempää. Samalla kun hän pyysi hymyilemään, kuului kova pamaus, opettaja parahti ja kaatui lattialle.
Joku oppilaista soitti hätäkeskukseen.
- Kuuleeko Love1, Lovetun kirkonkylän koululla on ilmeisesti ammuttu, odottakaa tukipartiota.
- Love1 kuulee, vastasi vuorossa oleva ylikonstaapeli Kähtävä, otetaan suuntaa koululle.
Kähtävä kehottaa parinaan olevaa harjoittelijaa pukemaan ylleen raskaat suojaliivit.
Poliisiauto kaartaa koulun pihaan samanaikaisesti kuin ambulanssi. Ambulanssimiehillä on tieto, että opettajaan olisi osunut valokuvauksen yhteydessä jotain olkapäähän, ilmeisesti pienikaliberinen luoti.
Koulun turvallisuusvastaava oli jo tyhjentänyt oppilaat ja opettajat pihalle. Sen jälkeen kukaan ei ollut poistunut rakennuksesta. Haavoittunut opettaja lähtee kohti keskussairaalaa ja Kähtävä ja harjoittelija tukipartiota odottamatta tarkastamaan koulun sisätiloja.
WC:stä löytyy se mitä oli pelätty.
- Love1, Tilannekeskus, mikä on tilanne.
- Tilannekeskus, Love1, paikallinen valokuvaaja on ottanut koulun WC –tiloissa selfien. Otsassa on 2 mm haava ja kamerassa aukko 2, jos sillä nyt on merkitystä. Tekoväline löytyi hänen sylistään ja on poliisin hallussa. Näyttää olevan jonkinlainen aseeksi modifioitu kamera. Yksi koulun opettaja on saanut ampumavamman olkapäähän, ei hengenvaaraa. Ampumapaikat on eristetty.
- Tilannekeskus kuittaa, lähetetään tekniikka paikalle.
