INARINTIEN ALKO
- Syyttäjä
vastaan Virtanen, asianosaiset istuntosaliin numero kolme.
Asianajajahuoneen telkän pönttöä
muistuttava kaiutin rätisee ja sylkee sanat ulos harmaalla kankaalla verhotun
pyöreän aukon lävitse. Sanat pyrähtävät kuin poikaset pöntöstä ja läpsyttelevät
kohti asianajaja Nils Holmströmiä, joka istuu päämiehensä kanssa kahden hengen
puusohvalla. Sanat eivät tavoita päämiestä, joka tosin kuulee oman nimensä,
mutta ei ymmärrä miten se häneen liittyy. Virtanen on Suomen yleisin sukunimi
ja sillä voidaan tarkoittaa jotain toista.
Holmström on pyytänyt
päämiehensä asianajajien huoneeseen. Siellä ei ole muita. Heidän juttunsa on
perjantaipäivän ainokainen ja viimeinen ennen lyhyttä kesäistuntotaukoa. Jos hyvin käy ja juttu joutuisasti istutaan,
Holmström arvelee ehtivänsä käydä Inarintien Alkossa ennen omaa saunavuoroaan. Muuten pitää mennä Eurantien
yleiseen saunaan eikä Holmström jaksaisi jatkaa istuntoa saunan lauteilla.
Istuntosaliin on lyhyt matka,
aulan yli ja kaksoisovien lävitse. Jutussa ei pitäisi olla mitään kummallista.
Päämies oli nojannut teollisuusraidetta reunustavassa metsikössä kännipäissään
liian raskaalla nyrkillä toiseen känniläiseen, joka oli kaatunut ja lyönyt
päänsä kiveen. Viinan pehmittämät suonet eivät kestäneet ja
kuolemantuottamussyyte siitä tuli.
Puhetta johtaa lainoppinut
pormestari Sakari Nietos valjakossaan oikealla ja vasemmalla
kunnallisneuvosmies ja oikeusneuvosmies, joita Holmström ei tunne. Nietos
osaisi päättää asiat yksinkin, mutta laki määrää raastuvanoikeuden kokoonpanon.
Kaupungin rajan takana maaseudulla Helsingin pitäjässä riittää yksi tuomari
mittaamaan vaikka elinkautisen. Lautamiehiä on tosin siellä oltava seitsemän,
kaksi joutaa kahvinkeittoon ja kokoonpano säilyy vielä tuomionvoipana.
Syyttäjän paikalla istuu tänään
kaupunginviskaali Juhani Tamsi. Hän on urallaan siinä pisteessä, että mäkiauto
vie vain alaspäin, kuten muitakin salissa keskeisiä rooleja näytteleviä
lakimiehiä. Tamsi nyökkää Holmströmille ja kääntää katseensa pöydälle oleviin
papereihin. Niitä ei ole paljon: tutkintapöytäkirja, syytekirjelmä, syytetyn
virkatodistus ja rikosrekisteriote, joka on Virtasen elämäntyylistä huolimatta
säilynyt puhtaana. Virtanen ei näemmä ole riidanhaastaja, vaikka taistelu viimeisestä
pullon pohjallisesta saattaa joskus olla veristä.
Kaikki lakimiehet ovat saman
ikäisiä, opiskelleet samaan aikaan kahden sadan metrin päässä yliopistossa,
kuuluvat samaan ammattijärjestöön ja ryyppäävät samassa kapakassa. Täällä he
solahtavat omiin ammattirooleihinsa kuin hauki kaislikkoon tuntematta toisiansa.
Holmströmin päämies ei huomaa mitään, muut neuvosmiehet eivät tiedä mitään eikä
raastuvanoikeuden sokea sihteeri näe mitään. Hän vain kirjoittaa mitä kuulee
sanottavan tai käsketään kirjoittaa.
Oikeudenkäynnin ensimmäinen
täsmäytyspiste on kun asianosaiset tuomarin kehotuksesta istuvat alas. Se on kuin
suvanto putouksen jälkeen tai hetki jolloin tuuli seisahtaa ja vaihtaa
suuntaansa. Holmström katselee ikkunasta ulos ja miettii millä valtuudella he päättävät
Virtasen kohtalosta. Jutun liike ei pysähdy, kun se kerran on virtaamaan pantu.
He kaikki saavat elantonsa tönimällä juttua eteenpäin, rasvaamalla sen
laakereita kunnes rattaat, jolle se on lastattu peruutettaisiin talliin ja ovet
pantaisiin kiinni. Miksi toiset asiat tulevat julki ja toiset jäävät piiloon?
Virtasen kohtalona on olla hyvä huono esimerkki: näin käy kun rikkoo lakia. Vaan
kuka siitä ottaisi opikseen? Virtasella ei ole sukulaisia, lehteen ei kukaan asiasta
kirjoita ja kaikki istuntosalissa numero 3 ovat niin paatuneita, ettei tuomio
heidän kunnollisuuttaan vahvistaisi.
Holmströmin ajatus palaa
istuntosaliin, kun tuomari kysyy toisen kerran hänen päämiehensä
henkilötietoja, vaikka ne ovat asiakirjoissa. Luuleeko Nietos, että hän raahaisi
saliin väärän päämiehen.
-
Syyttäjä, olkaa hyvä,
kehottaa tuomari Tamsia, joka
kolistelee pystyyn pajattamaan syytteen yksin teoin tehdystä pahoinpitelystä ja
kuolemantuottamuksesta. Uhrilta oli löytynyt sormuksen jättämä nirhauma
poskipäästä. Holmström epäilee, että sormus on löytynyt pääsiäismunasta,
luultavasti Virtanen on jo aikaa sitten kanittanut kaiken rahanarvoisen. Muut
vammat paljastuivat vasta ruumiinavauksessa, oleellisinta tässä tapauksessa oli
ollut päänavaus, aivokalvon alla oli ollut verenvuoto takaraivoon.
Käsittelyn pääavaus
Holmströmiltä on kiistää syyte pahoinpitelystä, vedota päämiehen tahrattomaan
menneisyyteen ja mutista epäselvästi jotain kuolemantuottamuksesta. Tapaus on selvä
ja Holmströmin lahjat menevät sen ajamisessa hukkaan. Niin muiltakin. Vain
huomiota herättävä henkirikos saisi samentuneet lakimiesten silmät
kirkastumaan. Tuomari Nietos voisi syttyä myös lapseen kohdistuneesta
haureudesta, pahat kielet kertovat tämän olevan pikkuisiin päin kallellaan.
Tuomari alkaa
perinpohjaisesti käydä läpi Virtasen tutkintapöytäkirjan kertomusta.
”Menimme ratapihan luona
olevaan kivibaarina tunnettuun paikkaan, jossa meillä oli tapana hyvällä
ilmalla kokoontua. Tällä kertaa minä olin hakenut pullon soppaa (Sorbusta,
kuulustelijan lisäys) Inarintien Alkosta.”
- Pitääkö tämä Virtanen
paikkansa Nietos kysyy.
- Pitää.
- Ja sitten viinasta tuli
riita ja löitte kaverianne naamaan niin, että hän kaatui.
- Niin.
Käsittely puuduttaa kuin
epiduraali selkäytimeen, mutta molempiin suuntiin. Nietos hoitaa kuulustelun ja
Tamsi lukee Ilta-Sanomia.
-
Ja syyttäjä jättänee jutun
päätettäväksi, kysyy puheenjohtaja lopulta.
-
Jätetään päätettäväksi.
-
Puolustus pyytää lievää
tuomiota, päämieheni on juuri saanut työpaikan ja tyttöystävällä on laskettu
aika kuukauden päästä.
-
Olkaa hyvä ja menkää ulos
odottamaan päätöstä.
Eiköhän se riitä, että
menemme ulos istuntosalista ajattelee Holmström pitäessään ovea avoinna
päämiehelleen. Myös syyttäjä tulee odotushuoneen puolelle. Holmström ja Tamsi
lompsivat asianajajien taukohuoneeseen ja Virtanen menee ulos tupakalle.
-
Tänään siitä tulee
kolmekymmentä vuotta.
-
Tervan haju tuo sen aina
mieleen.
- Makasiinin terva tarttui uuteen takkiini. Se oli siinä niin kauan
kuin takkia käytin. Otatko Jussi tervapastillin?
Holmström ojentaa ruttuisen
askin ja Tamsi tarttuu siihen.
Minä, Nisse ja Sakke kuljimme
aina yhdessä. Olimme kolme muskettisoturia, joita sitoi veljeys, vapaus ja hölmöilystä
pidetään päät kiinni.
Tuolla kerralla mukana oli
myös Saken tuttu Pena. Pena kuului Saken kanssa parempiin piireihin ja
rehenteli korttelin ainoalla levarilla. Hänet oli hyväksytty mukaan sillä
ehdolla, että hakisi brenkkua Inarintien Alkosta. Kassissa oli pullo Porvoon
lankkua.
Oli ensimmäinen lämmin ilta
sinä kesänä. Olimme kaikki kesätöissä lautatarhalla ja tuore tili poltteli
taskussa. Se oli viimeinen vapaavalintainen kesä, seuraavana vuonna
kirjoitettaisiin ylioppilaiksi ja pyrittäisiin oikeustieteelliseen.
Aurinko oli vielä korkealla
ja valo osui kohtisuoraan makasiinirakennuksen seinään. Se oli maalattu
tervalla, jonka tuoksu putsasi sieraimet. Hormonit virtailivat ja testosteroni
tiukkui.
Makasiinin edessä oli
lastauslaituri. Sen alla ruosteiset raiteet johtivat kohti satamaa ja toiseen
suuntaan pääradalle päin. Junia meni niin harvaan, että raiteet eivät pysyneet
kiiltävinä. Sen sijaan pojat poistivat ruostetta ruokatorvesta ahkerasti ja kun
pullon pinta oli laskeutunut etiketin yläreunan tasalle, siirtyi keskustelu
tyttöihin.
Pena alkoi arvostella Saken
tyttöystävää, joka ei tosin tiennyt olevansa tyttöystävä, 12 v. Yritin Nissen
kanssa vaimentaa Penan, mutta höyryä oli jo sen verran, ettei se tehonnut.
Pojat sätkähtivät pystyyn ja kävivät kiinni toisiinsa. Sakke kuristi Penaa kurkusta
kaksin käsin. Penalla ei ollut askelmerkki kohdallaan ja hän astui laiturin
reunalta kymmenen senttiä yli ja putosi raiteille. Sammui siihen tai löi päänsä
ja menetti tajunsa.
Sakke uhosi, että se oli
sille oikein ja laskevan auringon kajossa kusi vielä päälle. Minä olin Nissen
kanssa hiljaisempi. Penaan taisi sattua. Sakke oli sitä mieltä, että jääköön
siihen kunnes herää ja me lähdimme kotiin.
Yön aikana rataosuudella oli
kulkenut järjestelyveturi, joka oli erottanut Penan pään vartalosta.
Kuristusjäljet kaulalla menivät ratapölkkyjen väliin. Ei se ensimmäinen kerta
ollut kun joku oli kännissä kussut housuunsa ja sammunut raiteille.
Sanomalehdessä oli tapauksesta lyhyt maininta. Muskettisoturit eivät asiasta
maininneet kolmeenkymmeneen vuoteen.
Tuomion harkinta kestää
kohtuuttoman kauan. Tällä menolla Holmström joutuu juoksemaan Alkoon.
- Syyttäjä vastaan Virtanen jutussa annetaan tuomio, asianosaiset
istuntosaliin, Sakke kuuluttaa kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.
Tuomionluvun jälkeen Sakke
toteaa, että Eurantiellä on sauna lämpimänä. Sihteeri ei kirjoita sitä
pöytäkirjaan.
TS 29.9.2015
