lauantai 14. syyskuuta 2019

Sateenkaari



Lovetun naapuripiirissä on jokasyksyinen kaupunki tanssii, soi ja haisee –vaihtoehtoinen tanssitapahtuma. Pääpoliisiaseman yleisjohto on varautunut siihen, että juhlijat myös pysyvät rajan takana ja vahvistanut Lovetun poliisivoimia kahdella poliisimiehellä. Naispoliisimies Inkeri on tullut poliisiasemalle suoraan kotoa, mutta miespoliisimies Arskaa ei kuulu, vaikka Arskan ei ole ollut tapana myöhästyä. Arska on outolintu, vähän nallekarhumainen, mutta hyvä poliisi. Kähtävä alkaa huolestua. Kello on jo kymmenen minuuttia yli.

  • Soita vielä sen kännykkään, hän käskyttää Juntusta, piirin omaa miestä.
  • Tuskin se vastaa, kun ei ole tähän asti vastannut.

Poliisi on saanut vast’ikään uutta kuosia olevan maastopuvun. Ylikonstaapeli Kähtävä ei aio sellaista enää tilata. Eläkkeen alkamiseen on vain tovi ja hänen mielestään puvun olisi pitänyt olla mummokuvioinen.

Mummokuvioinen puku auttaa katoamaan kirkonkylällä ja ympäröivässä lepikossa. Ei minkään värinen takki, yöpuvunhousut ja harmaa pipo kadottavat kenet tahansa. Kadonnut mummo on yleensä kahdensadan metrin päässä katoamispaikasta, mutta etsijät tavoittelevat laajempia kaaria ja kulkevat ohi. Koira löytää, mutta sitä pitää odottaa pääpoliisiasemalta. 

Lovetun onneksi kaikki eivät kierrä pitäjää uutta ohitietä pitkin. Pohjoisen rata sipaisee läntistä laitaa niin, että junan on pakko ajaa neljäkymmentä kilometriä Lovetussa. Epäonneksi rataosuudella on kaksi silta-alitusta. Jos maajussin maat jakautuvat kahdelle puolelle rataa, pitää niiden välille rakentaa yhteys. Kun junat aikoinaan alkoivat kulkea, ei mennyt viikkoakaan ja ensimmäinen hyppäsi sillalta junan eteen. Jälkien siivous kuuluu poliisille.

Puolet poliisin hommista liittyy katoamisiin. Esineitä katoaa jatkuvasti. Niistä tulee joskus löytötavaraa, joka löytää alkuperäisen omistajan tai huutokaupassa ainakin omistajan. Polkupyöriä varastetaan tai niitä päätyy uusmarkkinoille osina tai kokonaisina satama-altaisiin, Lovetussa lähinnä apteekkarin uima-altaaseen. Siihen on syyllinen Jankkarin Kake, jonka ex-vaimon apteekkari nai. Motiivi (lat. motivus) on pitkittynyt mustasukkaisuus.

Esineitä voi kadota myös kavaltamalla, petoksella, ryöstämällä ja talousrikoksilla. Silloin kyseessä on Kähtävän luokituksessa epätäydellinen katoaminen, koska ne ovat kateissa vain omistajaltaan ja laittoman saannon haltija pitää niistä tiukasti kiinni. Poliisi tutkii ja palauttaa omistajilleen.

Hätäkeskus antaa Lovetun ainoalle partiolle keikan. Rataosuudella on jotain häiriötä, epäillään, että karhu olisi eksynyt aitojen väliin. Juntunen jää päivystämään Arskaa, asiakkaista tuskin on pelkoa.

  • Ei odoteta Arskaa enää, käydään heittämässä keikka, hermoilee Kähtävä.
  • Odota edes minua, laitan varustevyön kiinni, sanoo Inkeri
  • Pitäkää kiirettä, rataosuudelta on katkaistu sähköt eikä VR kestä myöhästymisiä, viestittää hätäkeskuspäivystäjä.
  • Onko siellä kuitenkin pahempaa huokaisee Inkeri ja tuuppaa hälytyslaitteet päälle.

Pahinta on kun ihmiset katoavat. Aviomiehet katoavat ja etsivät itseään kirkonkylän kuppilassa ja heidän vaimonsa etsivät heitä samasta paikasta. Nuoret lähtevät retkilleen kotoa ja laitoksista hatkaan. Jos heitä ei kolmen päivän kuluessa kuulu, saattaa Kähtävä ryhtyä palauttaviin toimiin. Kaikkia kadonneita ei vain löydy heti eikä myöhemmin. Suomessa ei ole läsnäolopakkoa ja aikuiset ihmiset saavat valintansa mukaan olla läsnä tai poissa. Poissaolevat tekevät ongelman omaisille, eivät pääse perintöä jakamaan ennen kuolleeksi julistamista.

Sininen valo heijastuu kirkonkylän keskustan talojen seinistä ja sireeni tärisyttää ikkunoita. Vaahterat ovat keltaisia ja aamu on vielä hämärä. Nousevat kuuropilvet tekevät siitä entistä hämärämmän.

  • Oletteko muuten huomanneet, että maatuvat vaahteranlahdet haisevat currylle, Kähtävä heittää.
  • Viime syksynä lehtikasan alle peitelty vainaja meinasi jäädä löytymättä sen vuoksi, koirakin luuli sitä currykanaksi, kuittaa Inkeri.
  • Vainajan muijakin niisti nenänsä, kun kävin viemässä kuolinviestin, lienee allerginen, päättää Kähtävä.

Lovetun piirin ainoa jalkeille saatu partio lähestyy tämän kertaista työmaataan Salvetun seisaketta, se kun sattumoisin sijaitsee sen nimisessä kylässä. Seisakkeen kohdalta pääsee aitojen väliin. Sade alkaa sopivasti ropistella ja partio kiskoo niljaiset sadetakit suojakseen ja jalkautuu radalle. 

  •  Annatko vielä suuntia ja tarkempaa tietoa, mitä täällä radalla pitäisi olla,        kysyy Kähtävä hätäkeskuspäivystäjältä.
  • Sata metriä Salvetusta isolle kirkolle päin sillan kohdalla oli jokin tömähtänyt veturiin, vastaa päivystäjä.
  • Aletaan olla niillä paikoin, mittailee Inkeri.
  • Nythän tässä on verisiä vaateriekaleita ja tuolla etempänä näkyy olevan loppuosa. Junan alle on jäänyt ihminen tai sitten city-karhut ovat alkaneet käyttää vaatteita, summaa Kähtävä. Soitatko hauturin tulemaan, kyllä täällä ihminen on, pyytää Kähtävä radiolla päivystäjältä.

Ruumis on kolmessa palassa, mutta keskivartalo on ehjä. Ylikonstaapeli Kähtävä ottaa lakin hetkeksi päästä ja vetää sen jälkeen kumikäsineet hihansuiden yli.

  • Katsotaan saammeko tälle nimen, mutisee Kähtävä ja löytää vainajan takin taskusta verisen paperin.
  • Erilaisuus käy rask   Juoka  kahvit nimipäivä    Anteeksi sotku”, Kähtävä lukee, En saa selvää kaikesta, paperi on veren tahrima. Alla on nimi Aarre Ensio XXXXXX. Taidettiin saada syy Arskan myöhästymiselle, Kähtävän ääni vaipuu lähes kuulumattomiin.

Jonkun kännykkä soi ratapenkalla. Samassa sade heikkenee ja aurinko kurkistaa idän puolelta kuusten latvojen yli. Sateenkaari osuu kiskoille heijastellen sen kirkkaaksi hioituneesta pinnasta kaikkia värejään. Aarre on muovisäkissä valmiina luovutettavaksi hauturille. Ensimmäinen paikallisjuna suhahtaa ohi seisakkeen ja hätistää naakkaparven ilmaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti