Inarintien ALKO

INARINTIEN ALKO

- Syyttäjä vastaan Virtanen, asianosaiset istuntosaliin numero kolme.

Asianajajahuoneen telkän pönttöä muistuttava kaiutin rätisee ja sylkee sanat ulos harmaalla kankaalla verhotun pyöreän aukon lävitse. Sanat pyrähtävät kuin poikaset pöntöstä ja läpsyttelevät kohti asianajaja Nils Holmströmiä, joka istuu päämiehensä kanssa kahden hengen puusohvalla. Sanat eivät tavoita päämiestä, joka tosin kuulee oman nimensä, mutta ei ymmärrä miten se häneen liittyy. Virtanen on Suomen yleisin sukunimi ja sillä voidaan tarkoittaa jotain toista.

Holmström on pyytänyt päämiehensä asianajajien huoneeseen. Siellä ei ole muita. Heidän juttunsa on perjantaipäivän ainokainen ja viimeinen ennen lyhyttä kesäistuntotaukoa.  Jos hyvin käy ja juttu joutuisasti istutaan, Holmström arvelee ehtivänsä käydä Inarintien Alkossa ennen  omaa saunavuoroaan. Muuten pitää mennä Eurantien yleiseen saunaan eikä Holmström jaksaisi jatkaa istuntoa saunan lauteilla.

Istuntosaliin on lyhyt matka, aulan yli ja kaksoisovien lävitse. Jutussa ei pitäisi olla mitään kummallista. Päämies oli nojannut teollisuusraidetta reunustavassa metsikössä kännipäissään liian raskaalla nyrkillä toiseen känniläiseen, joka oli kaatunut ja lyönyt päänsä kiveen. Viinan pehmittämät suonet eivät kestäneet ja kuolemantuottamussyyte siitä tuli.

Puhetta johtaa lainoppinut pormestari Sakari Nietos valjakossaan oikealla ja vasemmalla kunnallisneuvosmies ja oikeusneuvosmies, joita Holmström ei tunne. Nietos osaisi päättää asiat yksinkin, mutta laki määrää raastuvanoikeuden kokoonpanon. Kaupungin rajan takana maaseudulla Helsingin pitäjässä riittää yksi tuomari mittaamaan vaikka elinkautisen. Lautamiehiä on tosin siellä oltava seitsemän, kaksi joutaa kahvinkeittoon ja kokoonpano säilyy vielä tuomionvoipana.

Syyttäjän paikalla istuu tänään kaupunginviskaali Juhani Tamsi. Hän on urallaan siinä pisteessä, että mäkiauto vie vain alaspäin, kuten muitakin salissa keskeisiä rooleja näytteleviä lakimiehiä. Tamsi nyökkää Holmströmille ja kääntää katseensa pöydälle oleviin papereihin. Niitä ei ole paljon: tutkintapöytäkirja, syytekirjelmä, syytetyn virkatodistus ja rikosrekisteriote, joka on Virtasen elämäntyylistä huolimatta säilynyt puhtaana. Virtanen ei näemmä ole riidanhaastaja, vaikka taistelu viimeisestä pullon pohjallisesta saattaa joskus olla veristä.

Kaikki lakimiehet ovat saman ikäisiä, opiskelleet samaan aikaan kahden sadan metrin päässä yliopistossa, kuuluvat samaan ammattijärjestöön ja ryyppäävät samassa kapakassa. Täällä he solahtavat omiin ammattirooleihinsa kuin hauki kaislikkoon tuntematta toisiansa. Holmströmin päämies ei huomaa mitään, muut neuvosmiehet eivät tiedä mitään eikä raastuvanoikeuden sokea sihteeri näe mitään. Hän vain kirjoittaa mitä kuulee sanottavan tai käsketään kirjoittaa.

Oikeudenkäynnin ensimmäinen täsmäytyspiste on kun asianosaiset tuomarin kehotuksesta istuvat alas. Se on kuin suvanto putouksen jälkeen tai hetki jolloin tuuli seisahtaa ja vaihtaa suuntaansa. Holmström katselee ikkunasta ulos ja miettii millä valtuudella he päättävät Virtasen kohtalosta. Jutun liike ei pysähdy, kun se kerran on virtaamaan pantu. He kaikki saavat elantonsa tönimällä juttua eteenpäin, rasvaamalla sen laakereita kunnes rattaat, jolle se on lastattu peruutettaisiin talliin ja ovet pantaisiin kiinni. Miksi toiset asiat tulevat julki ja toiset jäävät piiloon? Virtasen kohtalona on olla hyvä huono esimerkki: näin käy kun rikkoo lakia. Vaan kuka siitä ottaisi opikseen? Virtasella ei ole sukulaisia, lehteen ei kukaan asiasta kirjoita ja kaikki istuntosalissa numero 3 ovat niin paatuneita, ettei tuomio heidän kunnollisuuttaan vahvistaisi.

Holmströmin ajatus palaa istuntosaliin, kun tuomari kysyy toisen kerran hänen päämiehensä henkilötietoja, vaikka ne ovat asiakirjoissa. Luuleeko Nietos, että hän raahaisi saliin väärän päämiehen.

- Syyttäjä, olkaa hyvä,

kehottaa tuomari Tamsia, joka kolistelee pystyyn pajattamaan syytteen yksin teoin tehdystä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta. Uhrilta oli löytynyt sormuksen jättämä nirhauma poskipäästä. Holmström epäilee, että sormus on löytynyt pääsiäismunasta, luultavasti Virtanen on jo aikaa sitten kanittanut kaiken rahanarvoisen. Muut vammat paljastuivat vasta ruumiinavauksessa, oleellisinta tässä tapauksessa oli ollut päänavaus, aivokalvon alla oli ollut verenvuoto takaraivoon.

Käsittelyn pääavaus Holmströmiltä on kiistää syyte pahoinpitelystä, vedota päämiehen tahrattomaan menneisyyteen ja mutista epäselvästi jotain kuolemantuottamuksesta. Tapaus on selvä ja Holmströmin lahjat menevät sen ajamisessa hukkaan. Niin muiltakin. Vain huomiota herättävä henkirikos saisi samentuneet lakimiesten silmät kirkastumaan. Tuomari Nietos voisi syttyä myös lapseen kohdistuneesta haureudesta, pahat kielet kertovat tämän olevan pikkuisiin päin kallellaan.

Tuomari alkaa perinpohjaisesti käydä läpi Virtasen tutkintapöytäkirjan kertomusta.

”Menimme ratapihan luona olevaan kivibaarina tunnettuun paikkaan, jossa meillä oli tapana hyvällä ilmalla kokoontua. Tällä kertaa minä olin hakenut pullon soppaa (Sorbusta, kuulustelijan lisäys) Inarintien Alkosta.”

- Pitääkö tämä Virtanen paikkansa Nietos kysyy.

- Pitää.

- Ja sitten viinasta tuli riita ja löitte kaverianne naamaan niin, että hän kaatui.

- Niin.

Käsittely puuduttaa kuin epiduraali selkäytimeen, mutta molempiin suuntiin. Nietos hoitaa kuulustelun ja Tamsi lukee Ilta-Sanomia.

-       Ja syyttäjä jättänee jutun päätettäväksi, kysyy puheenjohtaja lopulta.

-       Jätetään päätettäväksi.

-       Puolustus pyytää lievää tuomiota, päämieheni on juuri saanut työpaikan ja tyttöystävällä on laskettu aika kuukauden päästä.

-       Olkaa hyvä ja menkää ulos odottamaan päätöstä.

Eiköhän se riitä, että menemme ulos istuntosalista ajattelee Holmström pitäessään ovea avoinna päämiehelleen. Myös syyttäjä tulee odotushuoneen puolelle. Holmström ja Tamsi lompsivat asianajajien taukohuoneeseen ja Virtanen menee ulos tupakalle.

-       Tänään siitä tulee kolmekymmentä vuotta.

-       Tervan haju tuo sen aina mieleen.

-       Makasiinin terva tarttui uuteen takkiini. Se oli siinä niin kauan kuin takkia käytin. Otatko Jussi tervapastillin?

Holmström ojentaa ruttuisen askin ja Tamsi tarttuu siihen.

Minä, Nisse ja Sakke kuljimme aina yhdessä. Olimme kolme muskettisoturia, joita sitoi veljeys, vapaus ja hölmöilystä pidetään päät kiinni.

Tuolla kerralla mukana oli myös Saken tuttu Pena. Pena kuului Saken kanssa parempiin piireihin ja rehenteli korttelin ainoalla levarilla. Hänet oli hyväksytty mukaan sillä ehdolla, että hakisi brenkkua Inarintien Alkosta. Kassissa oli pullo Porvoon lankkua.

Oli ensimmäinen lämmin ilta sinä kesänä. Olimme kaikki kesätöissä lautatarhalla ja tuore tili poltteli taskussa. Se oli viimeinen vapaavalintainen kesä, seuraavana vuonna kirjoitettaisiin ylioppilaiksi ja pyrittäisiin oikeustieteelliseen.

Aurinko oli vielä korkealla ja valo osui kohtisuoraan makasiinirakennuksen seinään. Se oli maalattu tervalla, jonka tuoksu putsasi sieraimet. Hormonit virtailivat ja testosteroni tiukkui.

Makasiinin edessä oli lastauslaituri. Sen alla ruosteiset raiteet johtivat kohti satamaa ja toiseen suuntaan pääradalle päin. Junia meni niin harvaan, että raiteet eivät pysyneet kiiltävinä. Sen sijaan pojat poistivat ruostetta ruokatorvesta ahkerasti ja kun pullon pinta oli laskeutunut etiketin yläreunan tasalle, siirtyi keskustelu tyttöihin.

Pena alkoi arvostella Saken tyttöystävää, joka ei tosin tiennyt olevansa tyttöystävä, 12 v. Yritin Nissen kanssa vaimentaa Penan, mutta höyryä oli jo sen verran, ettei se tehonnut. Pojat sätkähtivät pystyyn ja kävivät kiinni toisiinsa. Sakke kuristi Penaa kurkusta kaksin käsin. Penalla ei ollut askelmerkki kohdallaan ja hän astui laiturin reunalta kymmenen senttiä yli ja putosi raiteille. Sammui siihen tai löi päänsä ja menetti tajunsa.

Sakke uhosi, että se oli sille oikein ja laskevan auringon kajossa kusi vielä päälle. Minä olin Nissen kanssa hiljaisempi. Penaan taisi sattua. Sakke oli sitä mieltä, että jääköön siihen kunnes herää ja me lähdimme kotiin.

Yön aikana rataosuudella oli kulkenut järjestelyveturi, joka oli erottanut Penan pään vartalosta. Kuristusjäljet kaulalla menivät ratapölkkyjen väliin. Ei se ensimmäinen kerta ollut kun joku oli kännissä kussut housuunsa ja sammunut raiteille. Sanomalehdessä oli tapauksesta lyhyt maininta. Muskettisoturit eivät asiasta maininneet kolmeenkymmeneen vuoteen.

Tuomion harkinta kestää kohtuuttoman kauan. Tällä menolla Holmström joutuu juoksemaan Alkoon.

-       Syyttäjä vastaan Virtanen jutussa annetaan tuomio, asianosaiset istuntosaliin, Sakke kuuluttaa kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.

Tuomionluvun jälkeen Sakke toteaa, että Eurantiellä on sauna lämpimänä. Sihteeri ei kirjoita sitä pöytäkirjaan.

TS 29.9.2015