Sateenkaari

Lovetun naapuripiirissä on jokasyksyinen kaupunki tanssii, soi ja haisee –vaihtoehtoinen tanssitapahtuma. Pääpoliisiaseman yleisjohto on varautunut siihen, että juhlijat myös pysyvät rajan takana ja vahvistanut Lovetun poliisivoimia kahdella poliisimiehellä. Naispoliisimies Inkeri on tullut poliisiasemalle suoraan kotoa, mutta miespoliisimies Arskaa ei kuulu, vaikka Arskan ei ole ollut tapana myöhästyä. Arska on outolintu, vähän nallekarhumainen, mutta hyvä poliisi. Kähtävä alkaa huolestua. Kello on jo kymmenen minuuttia yli.

• Soita vielä sen kännykkään, hän käskyttää Juntusta, piirin omaa miestä.
• Tuskin se vastaa, kun ei ole tähän asti vastannut.

Poliisi on saanut vast’ikään uutta kuosia olevan maastopuvun. Ylikonstaapeli Kähtävä ei aio sellaista enää tilata. Eläkkeen alkamiseen on vain tovi ja hänen mielestään puvun olisi pitänyt olla mummokuvioinen.

Mummokuvioinen puku auttaa katoamaan kirkonkylällä ja ympäröivässä lepikossa. Ei minkään värinen takki, yöpuvunhousut ja harmaa pipo kadottavat kenet tahansa. Kadonnut mummo on yleensä kahdensadan metrin päässä katoamispaikasta, mutta etsijät tavoittelevat laajempia kaaria ja kulkevat ohi. Koira löytää, mutta sitä pitää odottaa pääpoliisiasemalta. 

Lovetun onneksi kaikki eivät kierrä pitäjää uutta ohitietä pitkin. Pohjoisen rata sipaisee läntistä laitaa niin, että junan on pakko ajaa neljäkymmentä kilometriä Lovetussa. Epäonneksi rataosuudella on kaksi silta-alitusta. Jos maajussin maat jakautuvat kahdelle puolelle rataa, pitää niiden välille rakentaa yhteys. Kun junat aikoinaan alkoivat kulkea, ei mennyt viikkoakaan ja ensimmäinen hyppäsi sillalta junan eteen. Jälkien siivous kuuluu poliisille.

Puolet poliisin hommista liittyy katoamisiin. Esineitä katoaa jatkuvasti. Niistä tulee joskus löytötavaraa, joka löytää alkuperäisen omistajan tai huutokaupassa ainakin omistajan. Polkupyöriä varastetaan tai niitä päätyy uusmarkkinoille osina tai kokonaisina satama-altaisiin, Lovetussa lähinnä apteekkarin uima-altaaseen. Siihen on syyllinen Jankkarin Kake, jonka ex-vaimon apteekkari nai. Motiivi (lat. motivus) on pitkittynyt mustasukkaisuus.

Esineitä voi kadota myös kavaltamalla, petoksella, ryöstämällä ja talousrikoksilla. Silloin kyseessä on Kähtävän luokituksessa epätäydellinen katoaminen, koska ne ovat kateissa vain omistajaltaan ja laittoman saannon haltija pitää niistä tiukasti kiinni. Poliisi tutkii ja palauttaa omistajilleen.

Hätäkeskus antaa Lovetun ainoalle partiolle keikan. Rataosuudella on jotain häiriötä, epäillään, että karhu olisi eksynyt aitojen väliin. Juntunen jää päivystämään Arskaa, asiakkaista tuskin on pelkoa.

• Ei odoteta Arskaa enää, käydään heittämässä keikka, hermoilee Kähtävä.
• Odota edes minua, laitan varustevyön kiinni, sanoo Inkeri
• Pitäkää kiirettä, rataosuudelta on katkaistu sähköt eikä VR kestä myöhästymisiä, viestittää hätäkeskuspäivystäjä.
• Onko siellä kuitenkin pahempaa huokaisee Inkeri ja tuuppaa hälytyslaitteet päälle.

Pahinta on kun ihmiset katoavat. Aviomiehet katoavat ja etsivät itseään kirkonkylän kuppilassa ja heidän vaimonsa etsivät heitä samasta paikasta. Nuoret lähtevät retkilleen kotoa ja laitoksista hatkaan. Jos heitä ei kolmen päivän kuluessa kuulu, saattaa Kähtävä ryhtyä palauttaviin toimiin. Kaikkia kadonneita ei vain löydy heti eikä myöhemmin. Suomessa ei ole läsnäolopakkoa ja aikuiset ihmiset saavat valintansa mukaan olla läsnä tai poissa. Poissaolevat tekevät ongelman omaisille, eivät pääse perintöä jakamaan ennen kuolleeksi julistamista.

Sininen valo heijastuu kirkonkylän keskustan talojen seinistä ja sireeni tärisyttää ikkunoita. Vaahterat ovat keltaisia ja aamu on vielä hämärä. Nousevat kuuropilvet tekevät siitä entistä hämärämmän.

• Oletteko muuten huomanneet, että maatuvat vaahteranlahdet haisevat currylle, Kähtävä heittää.
• Viime syksynä lehtikasan alle peitelty vainaja meinasi jäädä löytymättä sen vuoksi, koirakin luuli sitä currykanaksi, kuittaa Inkeri.
• Vainajan muijakin niisti nenänsä, kun kävin viemässä kuolinviestin, lienee allerginen, päättää Kähtävä.

Lovetun piirin ainoa jalkeille saatu partio lähestyy tämän kertaista työmaataan Salvetun seisaketta, se kun sattumoisin sijaitsee sen nimisessä kylässä. Seisakkeen kohdalta pääsee aitojen väliin. Sade alkaa sopivasti ropistella ja partio kiskoo niljaiset sadetakit suojakseen ja jalkautuu radalle. 

•  Annatko vielä suuntia ja tarkempaa tietoa, mitä täällä radalla pitäisi olla,        kysyy Kähtävä hätäkeskuspäivystäjältä.

• Sata metriä Salvetusta isolle kirkolle päin sillan kohdalla oli jokin tömähtänyt veturiin, vastaa päivystäjä.
• Aletaan olla niillä paikoin, mittailee Inkeri.
• Nythän tässä on verisiä vaateriekaleita ja tuolla etempänä näkyy olevan loppuosa. Junan alle on jäänyt ihminen tai sitten city-karhut ovat alkaneet käyttää vaatteita, summaa Kähtävä. Soitatko hauturin tulemaan, kyllä täällä ihminen on, pyytää Kähtävä radiolla päivystäjältä.

Ruumis on kolmessa palassa, mutta keskivartalo on ehjä. Ylikonstaapeli Kähtävä ottaa lakin hetkeksi päästä ja vetää sen jälkeen kumikäsineet hihansuiden yli.

• Katsotaan saammeko tälle nimen, mutisee Kähtävä ja löytää vainajan takin taskusta verisen paperin.
• ”Erilaisuus käy rask   Juoka  kahvit nimipäivä    Anteeksi sotku”, Kähtävä lukee, En saa selvää kaikesta, paperi on veren tahrima. Alla on nimi Aarre Ensio XXXXXX. Taidettiin saada syy Arskan myöhästymiselle, Kähtävän ääni vaipuu lähes kuulumattomiin.

Jonkun kännykkä soi ratapenkalla. Samassa sade heikkenee ja aurinko kurkistaa idän puolelta kuusten latvojen yli. Sateenkaari osuu kiskoille heijastellen sen kirkkaaksi hioituneesta pinnasta kaikkia värejään. Aarre on muovisäkissä valmiina luovutettavaksi hauturille. Ensimmäinen paikallisjuna suhahtaa ohi seisakkeen ja hätistää naakkaparven ilmaan.

Älä vaahtoa!

Ruumiissa on jotain outoa. Henkeä siinä ei ole, mutta sitä olosuhdetta lienee pidettävä asian luonnosta johtuvana. Ruumis, sielu ja henki. Sielusta ei rikoskomisario Matilainen ole varma, mutta mikä on henki, jos sitä ei ole voitu todeta tarkoissa kuoleman hetken mittauksissa. Henki lähtee, mutta mitään ei poistu.  Rikoskomisario Matilainen ravistaa itsensä takaisin filosofisista pohdinnoista kroppapaikalle.

Järjestyspoliisin partio oli saanut tehtävän parempaan kaupunginosaan. Teatterista palannut rouva oli löytänyt miehensä kuolleena eteisen lattialta. Jos mies on kuollut luonnollisesti, ei Matilaista siellä tarvita. Hätäkeskus ilmoittaisi hauturille ja ruumis vietäisiin kylmiöön odottamaan, ei iankaikkisuuden ihanaa aamua, vaan avausta kylmällä pöydällä. Kuolemansyyn selvittäminen kuuluu poliisille – oikeuslääkärin avustuksella.  Mitä sen jälkeen tapahtuisi kuuluu vainajan oman ammattikunnan tehtäväksi. Varmaa on vain, että kirkkoherra Ylismäki ei messua ensi pyhänä kaupungin pääkirkossa.

Partionjohtaja Kyyrö on kokenut poliisimies ja jokin asetelmassa häntä häiritsi. Hän oli soittanut Matilaiselle kotiin ja pyytänyt tätä paikalle katsomaan. Kyyrö on oikeassa, jotain on pielessä, muutakin kuin kirkkoherran kalmo eteisen lattialla.

Hengellä on lähtiessään ollut ahtaat paikat. Vainajan rintakehä on jotenkin pullistunut ja selkäpuoli kupristunut kuin masai -kengän pohja. Pyöreän kengänpohjan piti auttaa parantamaan tasapainoa. Naistenlehdessä oli ollut siitä juttu. Matilainen oli sitä parturissa silmäillyt. Tämä vainaja makaa tasapainossa lattialla ja jossakin toisaalla asunnossa kello lyö yksitoista kertaa. Matilainen kumartuu lähemmäksi kasvoja, parrassa näkyy olevan jotain ruskeaa, kuin näkkileivän muruja.

-       Otan osaa. Tarvitsetteko jotain?

-       Kiitos, lasillinen vettä. Tiskipöydän yläpuolella on laseja.

Pakollisten kohteliaisuuksien jälkeen Matilainen kysyy vakiokysymykset leskeltä, joka tyrskii keittiön  pöydän ääressä. Tytär naapurikaupungista on tulossa paikalle.

Leski oli lähtenyt kotoa puoli neljä, koska tarkoitus oli ollut nauttia ystävän kanssa lasilliset valkoviiniä ennen teatteria. Mies ei ollut vielä silloin kotona, koska hänellä oli perjantaisin virastopäivä. Sydänoireita oli ollut, mutta ei mitään lääkitystä. Mies oli ollut hyväkuntoinen, viime kesänäkin vetänyt vaellusrippikoulun Muotkatunturilla. Matilainen jättää lesken suremaan ja ohjeistaa Kyyröä.

-       Otetaan tekniikka paikalle kaiken varalta. Saadaan jotain tolkkua kuolinaikaan. Saavat ammattimiehet mittailla kuolonkankeutta ja lautumia.

-       Päivystys on oman talon miehillä.

Kyyrö rullaa käynnykän näytölle ”Tekniikka varallaolo” tekstin. Tuskin Vahvelainen vielä on ehtinyt mennä nukkumaan, vaikka puhelin hälyttääkin pitkään.

Ruumiinavaus on vasta maanantaina. Siihen asti kirkkoherra saa maata kylmiössä. Hän oli eläessään ollut ristiriitainen persoona. Pahat kielet kertoivat, että saunominen leirikeskuksessa oli ollut joskus kovin intensiivistä. Kukaan ei ollut koskaan tehnyt rikosilmoitusta, eikä huhuille saatu mitään tanakampaa todistusaineistoa.

Oikeuslääkäri soittaa Matilaiselle maanantaina klo 14.15.

-       Terve, teillä taitaa olla käsissänne henkirikos.

-       Älä perhana, mitä löytyi.

-       Vainajan keuhkot, vatsalaukku ja niihin johtavat torvet ovat täynnä vaahtoa. Keskeytän avauksen, jos haluat lähettää miehet kuvaamaan.

Poliisilaitoksen teknisen tutkimuskeskuksen tutkijoista melkein puolet on naisia, mutta Matilainen ei anna oikeuslääkärin kommenttien häiritä. Oikeuslääkäri on ammattimies, joka työssään ottaa  huomioon miehen ja naisen erot avauspöydällä ja se riittää Matilaiselle.

-       Osaatko jo sanoa, mitä ainetta vaahto on?

-       Näyttäisi silmämääräisesti arvioituna olevan samanlaista töhnää, jolla tiivistin mökin ikkunat, polyuretaanivaahtoa.

-       Jota myydään jokaisessa rautakaupassa viidellä eurolla putki!

-       Osuuskaupasta sain halvemmalla ja lisäksi bonukset päälle.

-       Voiko polyuretaania pumpata itse itseensä?

-       Ei tuollaista määrää.

-       Tekniikasta joku on siellä tunnin päästä.

Vapaana olevat tutkijat on koottava palaveriin. Olipa hyvä, että Vahvelainen kävi perjantaina tapahtumapaikalla. Nyt siellä on trampannut koko suku ja kaikki jäljet on sotkettu.

Tutkijat valuvat pikkuhiljaa rikososaston neuvotteluhuoneeseen. Viimeisenä tulee Vahvelainen, pieni hiki päällä ja punakkana. Tällä kertaa hänellä näyttää olevan jotain uutisia.

-       Otin vastapäisen kultasepänliikkeen valvontakameranauhan katseltavaksi. Kamera on suunnattu liian ylös ja siitä näkyy myös kirkkoherran talon alaovi.

-       Mitä siinä näkyy?

-       Nauhalla kirkkoherra astuu ovesta kadulle perjantaina klo 21.05.

-       Kuolonkankeuden perusteella kirkonmies on ollut siihen aikaan kuolleena jo kaksi tuntia. Tai sitten nauhurin kello on väärässä.

-       Tarkistin asian, nauhurin kello oli siirretty kesäaikaan ja on vain viisi minuuttia jäljessä.

-       Tai sitten kirkkoherralla on kaksoisolento, joka on pumpannut tämän täyteen polyretaania.

Palmusunnuntain ihme

Ylikonstaapeli Tauno Kähtävä asemoi itselleen työvuoron palmusunnuntain aattoon. Kokemuksesta hän tietää, että poliisilla on silloin palvelukysyntää Lovetun piirissä jos kohta muuallakin, mutta muu maailma ei Kähtävää huoleta. Palkan maksaja on sijoittanut hänet kustannuspaikalle Lovettuun.

Vasta on selvitty toisesta vuotuisriitistä joulusta niin jo pääsiäinen painaa päälle. Kuusivarkaudet on selvitetty ja asiakirjat toimitettu syyttäjälle. Joulu on lasten juhla, mutta pääsiäinen tapahtumiltaan väkivaltainen ja se saattaa heijastua myös sesonkirikollisuuteen.

Järjestäytyneen rikollisuuden salakavalin muoto saa nyt kiinteän ja näkyvän hahmonsa. Rikollisperheet, joiden omertaa on vaikea murtaa astuvat esiin talven jälkeen kalvakoina, mutta toimintaan valmiina. Toiminta on organisoitunutta ja ryhmät varustautuneet teräasein. Keittiön laatikoista isojen leipäveitsien, paistolastojen ja viinipullonavaajien joukosta on kaivettu esiin RUK:n kurssipuukko tai partiopuukko, jonka ”ole valmis” kaiverrus kehottaa nyt aivan toisenlaisiin tekoihin.

Rikollisperheiden lapset opetetaan tähän rikoslajiin jo varhain. Se järkyttää myös muuta lainkuuliaisuutta eikä ole ihme, että työpaikalta katoavat kopiopaperit ja parhaat Ballograph –kynät henkilökunnan rintataskuihin. Erityisen moitittavaksi rikollisuuden tekee häikäilemätön taloudellisen hyödyn tavoittelu. Rikosesineitä tultaisiin perinteen mukaisesti käyttämään vaihdon välineinä rahan ja elintarvikkeiden hankkimiseen. Yleensä tämä rikoksen loppuvaihe suoritetaan tunnistamattomaksi naamioituneina ja siihen valjastetaan rikollisryhmien nuorimmat ja vikkeläjalkaisimmat jäsenet.

On haaskausrikollisuuden synkkä vuodenaika.

Isät taivuttavat valkoisina hohtavat pajupensaat lasten ulottuville ja kaikki silpovat niistä teräaseilla oksia. Toisen metsässä lymyilevät suloiset pajunkissat uhrataan oman taloudellisen edun tavoittelulle.

                     

-       Kyllä ne siihen ensi kevääksi kasvavat, saattaa isä sanoa lapsilleen äidin pitäessä vahtia.

-       Eihän näillä ole mitään muutakaan käyttöä, pyrkii äiti neutralisoimaan rikollisen toiminnan jättäen täysin huomiotta pajun merkityksen energiajakeessa.

Ylikonstaapeli Kähtävä ei täysin luota yhteiskunnan kykyyn torjua tätä rikollisuutta. Jutut päätyvät helposti sovitteluun ja jätetään syyttämättä huomioimatta lainkaan niiden yhteiskunnallista kytköstä ja eläinsuojelullista ulottuvuutta. PajunKISSOJEN silpomisen eetosta ylläpidetään rikollisperheissä kesällä KOIRANputkien katkomisella.

Palmusunnuntain varhaisia vieraita varten Kähtävällä on omat konstinsa. Hänen talossaan on kyllä sähköt, mutta ovikello on mekaaninen kolkutin. Kun sitä käyttää, vipuvarteen sidottu huomaamaton 0.30 –vahvuinen siima nykäisee räystäältä joulupukin naamarin, jonka tyhjät silmät tuijottavat suoraan rikoksen loppuvaiheen suorittavia lapsia. Silloin pajunkissat putoavat kynnysaskelmalle ja lapset juoksevat kirkuen tiehensä.

Kukaan ei ole koskaan tullut kyselemään pajunkissoja jälkeenpäin ja Kähtävä sitookin niistä varpuluutia, joilla pärjää juhannuskoivuihin asti.