Lovetun poliisiaseman yhdistetty takavarikko- ja
löytötavaravarasto kaipasi järjestämistä. Pääpoliisiasemalta oli tehty
laillisuustarkastus ja moitetta oli löytynyt. Varastokirjanpito ei täsmännyt,
yksi taannoisen otsaanlyöntikilpailun tehosteena ollut Fiskars-kirves oli
kadoksissa. Ylikonstaapeli Kähtävä ei vastuullisena ollut huolissaan. Kirves
oli hänen liiterissään testattavana, josko sellainen kannattaisi ostaa.
Kokeilematta ei kannattanut.
Varastossa haisi aserasva, polkupyöräkellari ja
pontikka. Epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä annetun lain
mukaiset takavarikkotavarat haisivat lehtikioskille. Aseet olivat omalla
hyllyllään, polkupyörät roikkuivat rivissä kattokoukuistaan, kuin ruhot Lovetun
teurastamolla, mutta pontikkapannuja oli vain yksi. Pannu pitäisi hävittää,
mutta Kähtävä suunnitteli siitä savustuspönttöä Lovetunjärven rantaan. Sen alkuperäinen
käyttäjä oli jo hautausmaalla kuoltuaan Alkon tuotteisiin. Olisi vain pysynyt
luomussa.
Kähtävä ei pääse askareessaan eteenpäin, kaikkiin
tavaroihin liittyy niin monia muistoja. Tuossa irvistävät tekohampaat, joihin
kunnankamreeri tukehtui. Onnettomuustutkintalautakunta ei ottanut tapausta
tutkittavakseen, vaikka Kähtävän mielestä sillä olisi ollut laajempaa
merkitystä. Yhdellä hyllyllä on hajuvesipullo, joista purkautuu muisto kuin
pullon henki. Kähtävä oli silloinkin järjestelemässä takavarikkovarastoa.
…
Toimistosihteeri hälyttää ylikonstaapelin
sisäpuhelimella päivystykseen. Asiakas kyselee, on sitkeä eikä suostu kertomaan
asiaansa kuin poliisille. Toimistosihteeri pystyy hoitamaan monet asiat
paremmin kuin poliisimiehet, mutta ei hänelle voi virkavaatteita pukea.
Päivystyshuoneessa on puoliläpäisevä peili-ikkuna
asiakasaulaan. Siellä on n. 50-vuotias nainen, jakkupuvussa ja pillerilakissa.
Ihan mukiinmenevä ajattelee Kähtävä, mutta samassa nainen meneekin WC-tilaan.
Ilmanvaihto kierrättää päivystystilaan tuoksun joka on sekoitus kukkaketoa,
tummeli-lypsyrasvaa ja suitsukekynttilöitä. Ilmanvaihto olisi säätämisen
tarpeessa.
Kähtävä avaa lasiluukun.
- Päivää, mikä on asianne?
- Se on arkaluonteinen, voisimmeko mennä suljettuun
tilaan?
Kähtävä ei pidä todennäköisenä, että Lovetun
poliisiasemalle sattuisi samaan aikaan kahta asiakasta, mutta ei hän ala
väittämään vastaan, vaan saattelee naisen kuulusteluhuoneeseen.
- Olkaa hyvä ja istukaa, osoittaa Kähtävä tuolia ja
istuu itse pöydän taakse.
Nainen istuutuu ja taittaa jalkansa siivosti sivulle.
Vaikka tuntee koko pitäjän Kähtävä ei ole nähnyt häntä aiemmin ja arvuuttelee
asiaansa.
-
Olen muuttanut
Lovettuun vast’ikään. Kaupungissa ei yksinäisen naisen ole enää hyvä asua.
Kaduilla huudellaan ehdotuksia, eikä iltakahdeksan jälkeen uskalla pistää
nenäänsä ulos.
Kähtävä on huomannut nenän olevan sievä, mutta
arvelee olevan parasta pitää nyt suunsa kiinni.
-
Kertokaa asianne
niin kirjaan sen muistiin, sanoo Kähtävä ja verryttelee sormiaan kääntämällä
ristissä olevat sormet nurinperin.
-
Kylällä on mies,
joka haistelee hajuveteni tuoksua. Kun hän tulee minua vastaan ja sivuuttaa
minut, hän oikein kallistaa jättämääni ilmapyörteeseen ja vetää kuuluvasti
ilmaa sieraimiinsa. Se on ahdistelua, samanlaista kuin viipyilevät katseet.
Ylikonstaapeli keskittää katseensa naisen silmien
väliin, eikä anna sen lipsahtaa alaspäin, vaikka rikostutkinta sitä nyt
vaatisi. Nuuhkija on todennäköisesti Kurvisen pölhö poika, mutta Kähtävä pitää
sen omana tietonaan.
Hajuveden tuoksun nuuhkimisessa ja viipyilevissä
katseissa otetaan kiistämättä vastaan informaatiota kohteesta: hajuveden
tuoksua kohteen iholta tai sähkömagneettisen säteilyn valoksi kutsuttua
aallonpituutta kohteen maantieteestä. Viipyilevistä katseista eduskunnan
hississä on ollut iltapäivälehdessä juttua.
-
En halua vaatia
rangaistusta, koska mies vaikuttaa yksinkertaiselta. Mutta jos minulle sattuu
jotakin, ovat asiat täällä muistissa.
-
Täällä tiedot
säilyvät ihmisiän, haluatteko sanoa vielä jotakin?
-
Antaisin tämän
hajuvesipullon todistusaineistoksi, sanoo rouva ja ojentaa pienen kultakorkkisen
pullon käsilaukustaan Kähtävälle.
-
Pullo jää tänne
takavarikkoon, toteaa Kähtävä ja huomaa, että se on tyhjä.
-
Näkemiin.
-
Näkemiin ja jos
jotain muuta tulee mieleen tulkaa kertomaan.
Ylikonstaapeli Kähtävä saattelee naisen ulko-ovelle
ja kieltämättä hän jättää melkoisen pilven jälkeensä.
…
Kähtävä ottaa takavarikkovarastossa pullon käteensä.
Etiketti on haalistunut, mutta erottuu siitä vielä veräjä ja teksti ”miituu”.
