Koulukuvaus

 

 

Kirkonkylän koululla on tänään luokkakuvaus. Maalaiskunnassa lisäännytään niin laiskasti, että kuvaukset sujuvat yhdessä päivässä kaikille luokille ja vahtimestarin ehtii kuvata edestä ja takaa.

 

Aatos Jokinen tekee Lovetun Pitäjänsanomille kuvajournalismia yhden miehen valokuvaamonsa nimissä. Jokinen lähtee tapahtumapaikalle toimituksesta tai kansalaisilta saadusta vinkistä ja ehtii sinne usein ennen poliisia tai palokuntaa.

 

Hän kehitti kuvat itse omassa pimiössä, kunnes siirryttiin digiaikaan. Jokisesta tuntui, että samalla digi- ja muukin aika ajoivat  hänestä ohi. Liikkeen ikkunassa eivät ylioppilaskuvat ole vaihtuneet muutamaan vuoteen ja ihmettä on vain miten paksu pölykerros saattoi lasissa vastustaa maan vetovoimaa putoamatta lattialle.

 

Jokinen on asunut ikänsä Lovetussa, käynyt kansa- ja rippikoulun täällä ja löytänee sijansa sen kirkkomaalta, kun henki ruumiista erkanee. Lapsuus ei ollut huoleton sillä molemmat vanhemmat viettivät viinasumussa enimmän osan aikaa. Ikävintä oli, että äiti pieksi Aatosta asian vuoksi, jolle poika ei voinut mitään. Aatoksella oli ennen syntymää tapahtuneen kehityshäiriön vuoksi saatu huulihalkio, jota ei sen aikaisilla keinoilla osattu korjata. Lopulta pikku-Aatos turvallisuutensa vuoksi sijoitettiin asumaan kaukaisen sukulaisensa Eila Mäkisen luokse kirkonkylän keskustaan. Mäkinen ansaitsi elantonsa vuokraamalla huoneita talostaan ja tilaa löytyi Aatoksellekin. Vanhapiika Eila Mäkisellä ei ollut omia lapsia ja hän antoi kaiken rakkautensa kasvattipojalleen. Pari vuotta sijoituksen jälkeen vanhemmat ryyppäsivät itsensä hengiltä ja päätyivät numeroksi Lovetun piirin arkistoon. Aatos jäi Mäkiselle.

 

Mäkisen talosta vuokrasi liikehuoneistoa myös valokuvaaja Kymäläinen. Aatos ei malttanut pysyä pois valokuvaamosta. Kymäläinen ei lopulta pannut sitä pahakseen vaan antoi hänelle toimitettavaksi pikku asioita kuten paketin noutamisen linja-autoasemalta tai hopeakankaan pitelemisen henkilökuvauksessa oikean tunnelman  ja valotuksen saavuttamiseksi. Vähän vanhempana hän pääsi pimiöön näkemään kuvan syntymisen ihmeen, kun se ilmestyi kehitealtaassa valokuvapaperille. Hienointa oli kun Kymäläinen poisti Aatoksen huulihalkion valokuvasta liikuttelemalla rautalangan päässä olevaa pahvinpalaa kuvan valotuksen aikana juuri huulihalkion kohdalla. Kuva jäi tummaksi ja piilotti puutteellisuuden.

 

Varsinainen helvetti pääsi irti, kun Aatos aloitti koulun. Hän oli ensin ”Ristihuuli” ja sen jälkeen pilkkanimeksi tuli ”Pupujussi” tai vain ”Pupu”. Kasvattiäiti kävi koululla puhumassa asiasta, mutta vaikka rehtori kuunteli ja nyökkäili, mitään muutosta ei tullut. Opettajat olivat kiusanteossa mukana varmaan ilman kiusaamistarkoitusta ja pian Aatos oli kaikille Pupu eikä kukaan muistanut hänen oikeaa nimeään. Nimittely söi Aatosta näkymättömäksi sisältäpäin eikä hänestä pian ollut jäljellä kuin savukiehkura Kymäläisen piipusta vähän ennen viimeistä imaisua.

 

Armeijassa ei katsota kuin osaamiseen ja siihen miten miestä voisi käyttää sotatantereella.  Aatos pääsi käsistään kätevänä taisteluvälinekoulutukseen ja oppi käyttämään hienomekaanikon työvälineitä. Loppuajan hän hyödynsi valokuvaajan taitojaan varusmiestoimikunnassa ja sai viiden muun ohella palkinnon hyvin suoritetusta varusmiespalveluksesta.

 

Pian Jokisen palattua siviiliin Kymäläinen lopetti liikkeenpidon, jäi eläkkeelle ja luovutti valokuvaamon avaimet Aatokselle. Eila Mäkinen ei perinyt kasvattipojaltaan liiketilojen eikä asunnon vuokraa. Bisnes pyöri lehden ja koulun toimeksiantojen varassa sekä satunnaisten perhejuhlien kuvausten ansiosta.  Kun Aatos kuvasi ei huulivikaa näkynyt kameran peittäessä ylähuulen. Valokuvaajaa pidettiin vähän omituisena mutta hän sai olla rauhassa. Olihan kylällä hyvä olla osaamista.

 

Aatos arveli, että tämänpäiväinen koulukuvaus sujuisi tavanomaiseen tapaan. Hänellä on mukanaan runsas välineistö: studiovaloja, jalustoja ja useita kamerarunkoja tarvittavine objektiiveineen ja v-tuilun varalta Canon vaikka muuten oli enemmän Nikonisti. Lapset asettuivat kuvattavaksi juhlasaliin paikkaan,  joka on kaikkine mahdollisine valaistusolosuhteineen tuttu. Luokan opettaja on joku uusi tyyppi. Yht’äkkiä Aatos huomasi hänen olevan entinen koulun oppilas samalta luokalta kuin hän. Poika oli ollut yksi pahimmista kiusaajista - Osuuspankin johtajan jälkikasvu.

 

Kun kuvat oli otettu, Aatos pyysi oppilaita olemaan paikallaan kun hän ottaisi vielä yhden kuvan erityiskameralla. Canon, ”kanuuna” –kamera oli osittain Aatoksen omavalmiste eikä sen kapasiteetti ollut kolmea laukausta enempää.  Samalla kun hän pyysi hymyilemään, kuului kova pamaus, opettaja parahti ja kaatui lattialle.

 

Joku oppilaista soitti hätäkeskukseen.

 

-       Kuuleeko Love1, Lovetun kirkonkylän koululla on ilmeisesti ammuttu, odottakaa tukipartiota.

-       Love1 kuulee, vastasi vuorossa oleva ylikonstaapeli Kähtävä, otetaan suuntaa koululle.

 

Kähtävä kehottaa parinaan olevaa harjoittelijaa pukemaan ylleen raskaat suojaliivit.

 

Poliisiauto kaartaa koulun pihaan samanaikaisesti kuin ambulanssi. Ambulanssimiehillä on tieto, että opettajaan olisi osunut valokuvauksen yhteydessä jotain olkapäähän, ilmeisesti pienikaliberinen luoti.

 

Koulun turvallisuusvastaava oli jo tyhjentänyt oppilaat ja opettajat pihalle. Sen jälkeen kukaan ei ollut poistunut rakennuksesta. Haavoittunut opettaja lähtee kohti keskussairaalaa ja Kähtävä ja harjoittelija tukipartiota odottamatta tarkastamaan koulun sisätiloja.

 

WC:stä löytyy se mitä oli pelätty.

 

-       Love1, Tilannekeskus, mikä on tilanne.

-       Tilannekeskus, Love1, paikallinen valokuvaaja on ottanut koulun WC –tiloissa selfien. Otsassa on 2 mm haava ja kamerassa aukko 2, jos sillä nyt on merkitystä. Tekoväline löytyi hänen sylistään ja on poliisin hallussa. Näyttää olevan jonkinlainen aseeksi modifioitu kamera. Yksi koulun opettaja on saanut ampumavamman olkapäähän, ei hengenvaaraa. Ampumapaikat on eristetty.

-       Tilannekeskus kuittaa, lähetetään tekniikka paikalle.

Hippodromi

Marketti aukeaa jo seitsemältä. Se on vanhasta kauppahallista uudiskorjattu ja muodoltaan pitkänomainen. Käytävä kiertää koko tilan kuin Kreikan hevoskilparata-hippodromilla sillä erotuksella, että keskelle on sijoitettu säilyvät kuivaruokatavarat, virvoitusjuomat, oluet ja eläinten ruoat sekä sulakkeet, patterit ja huonekalutassut, joita ei kotoa koskaan löydä, kun niitä tarvitsee.

 

Siellä missä hippodromin ulkokehällä meuhkasivat verta janoavat katsojat, on markettiin sijoitettu saman älykkyysosamäärän omaavat kaalinpäät, potut, porkkanat ja viidet eri väriset salaatit. Kauimpana ulko-ovesta ovat kylmäaltaat jäätelölle, maitohuoneet ja kalapakasteet. Kylmäaltaat puskevat kylmää ilmaa marketin sisätilaan, kun ulkona on varhaisesta aamusta huolimatta jo melkein +30 astetta. Se on tappava lämpö monisairaille.

 

Hippodromin kilparataa on jo puoli kahdeksasta kiertänyt omituinen joukko resu-pekkoja, jotka muistuttavat enemmän Volgan lauttureita kuin Repinin taiteen 2020 –luvun näyttelyvieraita. Vaikka radalla on vaarallista vielä vaarallisempaa on ulkoilman käristyskuplassa. Nestehukka uhkaa, eikä suolojakaan ole riittävästi. Kun kaikki vaatteet ovat päällä ja koko omaisuus on kannossa, lämpö nousee. Tämä on kuin cooperin testi. Kauppiaalla ja Volgan lauttureilla on hiljainen sopimus siitä, että kaupassa saa jäähdytellä kunhan liike jatkuu.

 

Juba. 26 v. Ollut vankilassa 4 v kärsimässä omaisuusrikoksista saatuja tuomioita. Rahoittaa huumeiden käyttöä pyörävarkauksilla. Yhdellä maastopyörällä saa päiväannoksen. Tärkein työkalu voimapihdit.

 

Arska. 45 v. On vanhempaa kaartia. Ikätoverit ovat jo menneet Honkanummeen. Alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden sekakäyttäjä. Kokee olevansa väärässä seurassa ja paheksuu huumeiden käyttöä, mutta ei hyljeksi subuakaan, jos sitä on tarjolla. Kotoisin Asikkalasta ja on ollut sen puisilla rattailla alamaata jo kymmenen vuotta ja varsinkin sen jälkeen, kun tuli ero ja talo ja lapset jäivät vaimolle.

 

Mirva. 20 v. Neljän, viiden miehen otokseen mahtuu yleensä yksi nainen. Hän on isänsä hyväksikäyttämä, jolta alkoholisti äiti ei kyennyt lasta varjelemaan. Mirvan pitäisi olla mielisairaalassa eikä kadulla tienaamssa sillä, minkä isä otti ilmaiseksi. Mirva kiertää kaupassa vastapäivään, kun taas miehet kulkevat myötäpäivään. Samalla hän organisoi kello yhdeksän jälkeistä elämää.

 

Köpi ja Make. 32 v. Kaksoset. Jakavat kaiken, myös huumeannoksen ja ovat siksi selvinneet huume-elämästä muita paremmin. Tien päässä on kuitenkin sama kuin muillakin. Ennenaikainen kuolema. Sääliksi käy häntä, joka jää viimeiseksi. Loppuluisu tulee olemaan jyrkkä, kun annoskoko nousee kaksinkertaiseksi.

 

Tämä joukko kiertää kaupassa ennen yhdeksää ja on tekevinään ostoksia. Kaikki ovat muuten siivoja ja asiallisia, mutta ostoskorit ovat vielä tyhjät. Paremmassakin tolkussa olevalla ihmisellä on vaikea valita kaikista kauramaitotuotteista se oikea. Ohrapirtelölajeja on vielä enemmän, kyllä valinta muutaman kierroksen vaatii. Valintaa vaikeuttaa lavojen päällä oleva pressu, joka estää näkyvyyden tuotteisiin.

 

Helteiden aikaan sama on toistunut joka päivä. Jos tämä viiden porukka kävisi töissä yhtä tunnollisesti, ei heidän yhteiskunnallisessa selviämisessään olisi mitään ongelmia. Nyt mielenkiinnon kohteet ovat toiset. Toiset ovat tarpeet ja tarpeen tyydytys.

 

Kun klo 9 uutiset alkavat kuulua kaupan keskusradiosta, Arska osuu sopivasti verhotulle osastolle ja ryhtyy auttamaan myymälän vartijaa pressun poistamisessa. Vastapäivää kiertävä Mirva tulee toisesta suunnasta ja ottaa vapautetun tuotteen hyllystä. Yhteen kootut varat riittävät juuri ja juuri. Kassahihnan toisessa päässä tavataan. Esteettinen häiriö poistuu ulko-ovista. Tyhjät ostoskorit jäävät kaupan lattialle muistuttamaan siitä, mihin asti cooperia on edetty.

 

Joukko raahustaa läheiseen puistoon, jonka lehmukset tarjoavat huojentavan varjon. Se osuu penkkiryhmään, jonka syliin viisikko laskeutuu. Kuuden Koffin korjausssssarja sihahtaa lupaavasti. Se lupaa samalla kertaa aamupalan, energiaa, viljatuotetta, palan painikkeen ja hyvää seuraa. Toivottavasti kuudennesta Koffista ei tule hengenlähtöön johtavaa riitaa.

Maskissa

 

”Ylikonstaapeli Tauno Kähtävä täysinpalvelleena eläkkeelle” kirjoitti Lovetun Lehti. Kun kakkukahvit oli juotu ja juhlapuheet pidetty, lähes koko työuransa Lovetun poliisiasemalla veronmaksajille vastinetta antanut veteraanipoliisi sammutti sinisen valon viimeisen kerran. Kähtävä kuljetettiin kotimökilleen Saab 99 -henkilöpoliisiautolla, jonka työkaverit olivat jostakin museosta löytäneet. Kun perävalot hävisivät näkyvistä, vajosi tapahtumahorisontin taakse myös Lovetun poliisiasema. Se tultaisiin kiinteistökehittämissuunnitelman mukaisesti purkamaan tarpeettomana. Ylikonstaapelin pääsuunnitelma eläkeajan aamukahvipaikasta poliisiasemalla piti vaihtaa varasuunnitelman sumppeihin ABC:llä.

 

Kähtävä on 58 -vuotiaana poliisitöiden jälkeen vielä hyvässä vedossa. Jotain kehittävää pitäisi keksiä ja niinpä hän ilmoittautuu kansalaisopiston englannin kurssille. Opettaja on kyllä sievä ihminen, mutta kansakoulupohjalta ei oikein taivu verbi eikä tartu sanasto muistitikulle. Tekniikka ei ole ilmiönä vierasta sillä taskupuhelimen Tauno on ostanut vielä työelämässä ollessaan. Nuorempi konstaapeli Jokelin oli neuvonut häntä sen käytössä. Kähtävä on laittanut pääpoliisiaseman ilmoitustaululle puhelinnumeronsa, jos työkavereille tulisi kysyttävää.

 

Syksystä kevääseen kun elettiin ei soinut puhelin, eikä kukaan käynyt. Nopeasti ihminen unohtuu ja alkaa eläessään kuin kasvaa horsmaa ja jäkälää vaikka vielä kylillä teppasee. Sitten alkaa Kiinasta tulla muutakin kuin pääsiäismunan koottavia leluja muovikuplan sisällä. Ensin tulee huonoja uutisia ja sitten alkaa liikkua mustapukuisia miehiä ja televisiossa sanotaan, että ihmisiä kuolee. Se on aina samanlaista, olipa tulossa sitten sota tai kulkutauti. Nyt tulee kulkutauti eikä sotakaan ole kaukana, kauppasota.

 

Maaliskuulla soi taskupuhelin. Hätäpäissään Kähtävä pudottaa sen pihamaalle ollessaan juuri hakemassa viimeisiä pottuja maakellarista. Kun jotain tapahtuu, se jotain koskee myös poliisia.

 

-       Komisario Jylhä tässä terve.

-       No, tervepä terve, vastaa Kähtävä ja arvaa, että nyt ollaan isänmaan asialla.

-       Poliisilaitos tiedustelee kaikilta vast’ikään eläköityneiltä työhaluja, kiinnostaisiko sinua tulla taas hommiin?

-       Onko ollut paljon tulijoita?

-       Luottamuksella kerron, että rikoskonstaapeli Lehtinen olisi tullut mielellään. On sitä mieltä, että hänelle kuuluu oma tontti pääpoliisiaseman edessä invapaikalla. Pyörätuolikamaa ja päästään pehmoinen.

 

Tauno Kähtävä ilmoittautuu vapaaehtoiseksi ja hämmästyy kun työstä maksetaan palkkaa. Lovetun poliisiasema oli vielä pystyssä ja ainoa ehto on virkapaikka Lovetussa. Siihen suostutaan vaikka poliisiaseman kellarissa on niin paha vesivahinko, että sinne voisi perustaa sienimön.

 

Eläkeläisille on suunniteltu erilaisia tukitehtäviä, tavaroiden kuljetusta ja autojen vientiä huoltoon. Se sopii Kähtävälle hyvin. Hän on nuorena miehenä ajanut pitäjässä maitoautoa ja tietää kaikki tarpeelliset kohteet. Kahvipaikat ja muut. Löytötavaravarastot ovat täynnä polkupyöriä ja ne pannaan uudelleen kiertoon nettihuutokaupalla. Kähtävä luovuttaa myytyjä pyöriä ostajille ja edelleen varastettaviksi.

 

Kulkutauti on luotu kulkemaan, mutta nyt loppuu reissaaminen. Vanhan Lovettulaisen sanonnan mukaan yskä lähtee yskimällä ja paha yskä yhä kovemmin yskimällä. Nyt on tutkittu, että yskiminen tulee tehdä nenäliinaan tai hihaan ja sitä varten säädetty asetus, jonka mukaan vapaasta yskimisestä tulee määrätä yskös-maksu, joka on ulosottokelpoinen suoraan ilman tuomiota tai päätöstä.

 

Ymmärrettävästi poliisin töissä saattaa tarvita molempia käsiä, jolloin monimutkaiset yskös-operaatiot eivät ole mahdollisia. Ratkaisu on naamamaski, mutta kertakäyttöisenä ne tulevat poliisilaitokselle kalliiksi. Johtoryhmässä on päätetty hankkia kangasmaskeja, joita voi pestä koneessa lakanapyykkiohjelmalla. Taloustoimisto on tutkinut millainen hankintatapa olisi kaikkein edullisin kokonaistaloudellisesti ja tullut siihen tulokseen, että suorahankinta tuottajalta kannattaa.

 

ATK:sta katsotaan, että pieniä maskiompelimoita on ilmestynyt Kallion kivijalkoihin kuin puutarhatonttuja savolaisille pihamaille. Asialle päätetään lähettää eläkeläispoliisi Kähtävä, kokenut Helsingin kävijä, joka puhui kahvipöydässä kolme vuotta edellisestä reissustaan. Nyt ei siitä ole vaaraa. Virkasuhde loppuisi jo kuukauden päästä.

 

Kähtävälle annetaan mukaan isot kassit ja hyvät ohjeet nousta rautatieasemalla numero 9 tai 3 raitiotievaunuun ja hypätä pois Karhupuiston kohdalla tai viimeistään kun aletaan lyödä turpaan. Silloin ollaan Vaasankadulla ja pitää palata takaisin pari pysäkinväliä.

 

Kähtävällä on matkalukemisena Englantia Aloitteleville, mutta ei siihen tohdi tarttua kun on niin paljon katseltavaa: maisemia ja muita matkustajia.

 

Matka Helsinkiin sujuu hyvin, mutta raitiotievaunulla matkustaessa haasteena on nousta oikeaan suuntaan menevään linjaan. Kähtävä käy kääntymässä Vanhan Ylioppilastalon kohdalla ja vaihtaa vaunua lennosta. Pysäkit kuulutetaan ja Tauno loikkaa ulos Karhupuistossa. Puiston toisella laidalla on nakkikioski, mutta se avaa myöhemmin ja niinpä maskeja hankkimassa oleva ylikonstaapeli istuu puiston penkille syömään eväitä. Kotiseudun sämpylää sipuliteemakkaralla ja punaista maitoa.

 

Ennen liikkeelle lähtöä Kähtävä kohentaa kassejaan ja suuntaa puistoa vastapäätä olevaan maskikauppaan. Ovi on lukossa, mutta kukaan ei tule avaamaan, vaikka kuinka koputtelisi. Tällä liikeidealla ei tämä yrittäjä tule menestymään. Onneksi viereisen maskikaupan ulko-ovi on auki ja sisemmässä ovessa oleva kyltti kehottaa koputtamaan. Lukulasit jäivät Lovettuun, mutta läheltä katsoen tekstistä saa selvän. Maskeja on kaikille ikäryhmille. Pian oven avaakin ulkomaalaisen näköinen nainen, joka laskee Kähtävän sisään.

 

Heti hänelle kiikutetaan kuppi teetä, jota Kähtävä luonnehtii maultaan kuin pässin kuseksi, mutta vain mielessään ja ymmärtää, että liikeneuvottelut vaativat rituaalinsa. Nainen riisuu Kähtävältä paidan ja kehottaa tätä ohjaavin kädenliikkein käymään pitkäkseen ja ryhtyy hieromaan. Hieronta tuntuu hyvältä, mutta kun nainen alkaa löysätä teryleenihousujen vyötä, katsoo Tauno neuvotteluiden päättyneen ja koska liikkeessä ei näy maskeja, arvelee kysynnän tyhjentäneen kaupan ja poistuu. Nainen kumartelee kohteliaasti ja ilmeisesti pyytelee anteeksi tilannetta.

 

Seuraavassa maskikaupassa on samanlainen kohtelu, mutta nyt Kähtävä vie neuvottelut loppuun. Maskeja ei vaan löydy, vaikka nainen käy takahuoneessa pyytämässä nuoremman naisen katsomaan.

 

Maskikauppoja Kalliossa riittää, mutta kaikista ovat maskit lopussa. Kymmenennen kaupan jälkeen Kähtävältä loppuu kunto. Viidessä viimeisessä hän on ottanut koko neuvottelusetin. Mutta kassit ovat tyhjät ja maskit hankkimatta. Hän pyytää taskupuhelimella lupaa saada palata Lovettuun.

 

Kähtävä selostaa seuraavana päivänä  reissuaan taloussihteeri Steniukselle ja kuinka liikkeiden kyltistä ”Maskage” huolimatta niissä ei ollut ainuttakaan maskia myytävänä.

 

-       Olisiko kylteissä lukenut Massage, tiedustelee sihteeri, kun Kähtävä selostaa tarkemmin saamaansa palvelua.

-       Kähtävä, ilmoittaudu heti päällikön huoneessa huutaa komisario Jylhä.

-       Käskystä kajauttaa Kähtävä ja iskee silmää sihteerille. Saatamme keskustella eläkkeelle palaamisesta ja Helsingin keikan suurista oheiskuluista.

 

 

 

 

 

 

4.9.2020

Sateenkaari

Lovetun naapuripiirissä on jokasyksyinen kaupunki tanssii, soi ja haisee –vaihtoehtoinen tanssitapahtuma. Pääpoliisiaseman yleisjohto on varautunut siihen, että juhlijat myös pysyvät rajan takana ja vahvistanut Lovetun poliisivoimia kahdella poliisimiehellä. Naispoliisimies Inkeri on tullut poliisiasemalle suoraan kotoa, mutta miespoliisimies Arskaa ei kuulu, vaikka Arskan ei ole ollut tapana myöhästyä. Arska on outolintu, vähän nallekarhumainen, mutta hyvä poliisi. Kähtävä alkaa huolestua. Kello on jo kymmenen minuuttia yli.

• Soita vielä sen kännykkään, hän käskyttää Juntusta, piirin omaa miestä.
• Tuskin se vastaa, kun ei ole tähän asti vastannut.

Poliisi on saanut vast’ikään uutta kuosia olevan maastopuvun. Ylikonstaapeli Kähtävä ei aio sellaista enää tilata. Eläkkeen alkamiseen on vain tovi ja hänen mielestään puvun olisi pitänyt olla mummokuvioinen.

Mummokuvioinen puku auttaa katoamaan kirkonkylällä ja ympäröivässä lepikossa. Ei minkään värinen takki, yöpuvunhousut ja harmaa pipo kadottavat kenet tahansa. Kadonnut mummo on yleensä kahdensadan metrin päässä katoamispaikasta, mutta etsijät tavoittelevat laajempia kaaria ja kulkevat ohi. Koira löytää, mutta sitä pitää odottaa pääpoliisiasemalta. 

Lovetun onneksi kaikki eivät kierrä pitäjää uutta ohitietä pitkin. Pohjoisen rata sipaisee läntistä laitaa niin, että junan on pakko ajaa neljäkymmentä kilometriä Lovetussa. Epäonneksi rataosuudella on kaksi silta-alitusta. Jos maajussin maat jakautuvat kahdelle puolelle rataa, pitää niiden välille rakentaa yhteys. Kun junat aikoinaan alkoivat kulkea, ei mennyt viikkoakaan ja ensimmäinen hyppäsi sillalta junan eteen. Jälkien siivous kuuluu poliisille.

Puolet poliisin hommista liittyy katoamisiin. Esineitä katoaa jatkuvasti. Niistä tulee joskus löytötavaraa, joka löytää alkuperäisen omistajan tai huutokaupassa ainakin omistajan. Polkupyöriä varastetaan tai niitä päätyy uusmarkkinoille osina tai kokonaisina satama-altaisiin, Lovetussa lähinnä apteekkarin uima-altaaseen. Siihen on syyllinen Jankkarin Kake, jonka ex-vaimon apteekkari nai. Motiivi (lat. motivus) on pitkittynyt mustasukkaisuus.

Esineitä voi kadota myös kavaltamalla, petoksella, ryöstämällä ja talousrikoksilla. Silloin kyseessä on Kähtävän luokituksessa epätäydellinen katoaminen, koska ne ovat kateissa vain omistajaltaan ja laittoman saannon haltija pitää niistä tiukasti kiinni. Poliisi tutkii ja palauttaa omistajilleen.

Hätäkeskus antaa Lovetun ainoalle partiolle keikan. Rataosuudella on jotain häiriötä, epäillään, että karhu olisi eksynyt aitojen väliin. Juntunen jää päivystämään Arskaa, asiakkaista tuskin on pelkoa.

• Ei odoteta Arskaa enää, käydään heittämässä keikka, hermoilee Kähtävä.
• Odota edes minua, laitan varustevyön kiinni, sanoo Inkeri
• Pitäkää kiirettä, rataosuudelta on katkaistu sähköt eikä VR kestä myöhästymisiä, viestittää hätäkeskuspäivystäjä.
• Onko siellä kuitenkin pahempaa huokaisee Inkeri ja tuuppaa hälytyslaitteet päälle.

Pahinta on kun ihmiset katoavat. Aviomiehet katoavat ja etsivät itseään kirkonkylän kuppilassa ja heidän vaimonsa etsivät heitä samasta paikasta. Nuoret lähtevät retkilleen kotoa ja laitoksista hatkaan. Jos heitä ei kolmen päivän kuluessa kuulu, saattaa Kähtävä ryhtyä palauttaviin toimiin. Kaikkia kadonneita ei vain löydy heti eikä myöhemmin. Suomessa ei ole läsnäolopakkoa ja aikuiset ihmiset saavat valintansa mukaan olla läsnä tai poissa. Poissaolevat tekevät ongelman omaisille, eivät pääse perintöä jakamaan ennen kuolleeksi julistamista.

Sininen valo heijastuu kirkonkylän keskustan talojen seinistä ja sireeni tärisyttää ikkunoita. Vaahterat ovat keltaisia ja aamu on vielä hämärä. Nousevat kuuropilvet tekevät siitä entistä hämärämmän.

• Oletteko muuten huomanneet, että maatuvat vaahteranlahdet haisevat currylle, Kähtävä heittää.
• Viime syksynä lehtikasan alle peitelty vainaja meinasi jäädä löytymättä sen vuoksi, koirakin luuli sitä currykanaksi, kuittaa Inkeri.
• Vainajan muijakin niisti nenänsä, kun kävin viemässä kuolinviestin, lienee allerginen, päättää Kähtävä.

Lovetun piirin ainoa jalkeille saatu partio lähestyy tämän kertaista työmaataan Salvetun seisaketta, se kun sattumoisin sijaitsee sen nimisessä kylässä. Seisakkeen kohdalta pääsee aitojen väliin. Sade alkaa sopivasti ropistella ja partio kiskoo niljaiset sadetakit suojakseen ja jalkautuu radalle. 

•  Annatko vielä suuntia ja tarkempaa tietoa, mitä täällä radalla pitäisi olla,        kysyy Kähtävä hätäkeskuspäivystäjältä.

• Sata metriä Salvetusta isolle kirkolle päin sillan kohdalla oli jokin tömähtänyt veturiin, vastaa päivystäjä.
• Aletaan olla niillä paikoin, mittailee Inkeri.
• Nythän tässä on verisiä vaateriekaleita ja tuolla etempänä näkyy olevan loppuosa. Junan alle on jäänyt ihminen tai sitten city-karhut ovat alkaneet käyttää vaatteita, summaa Kähtävä. Soitatko hauturin tulemaan, kyllä täällä ihminen on, pyytää Kähtävä radiolla päivystäjältä.

Ruumis on kolmessa palassa, mutta keskivartalo on ehjä. Ylikonstaapeli Kähtävä ottaa lakin hetkeksi päästä ja vetää sen jälkeen kumikäsineet hihansuiden yli.

• Katsotaan saammeko tälle nimen, mutisee Kähtävä ja löytää vainajan takin taskusta verisen paperin.
• ”Erilaisuus käy rask   Juoka  kahvit nimipäivä    Anteeksi sotku”, Kähtävä lukee, En saa selvää kaikesta, paperi on veren tahrima. Alla on nimi Aarre Ensio XXXXXX. Taidettiin saada syy Arskan myöhästymiselle, Kähtävän ääni vaipuu lähes kuulumattomiin.

Jonkun kännykkä soi ratapenkalla. Samassa sade heikkenee ja aurinko kurkistaa idän puolelta kuusten latvojen yli. Sateenkaari osuu kiskoille heijastellen sen kirkkaaksi hioituneesta pinnasta kaikkia värejään. Aarre on muovisäkissä valmiina luovutettavaksi hauturille. Ensimmäinen paikallisjuna suhahtaa ohi seisakkeen ja hätistää naakkaparven ilmaan.

Älä vaahtoa!

Ruumiissa on jotain outoa. Henkeä siinä ei ole, mutta sitä olosuhdetta lienee pidettävä asian luonnosta johtuvana. Ruumis, sielu ja henki. Sielusta ei rikoskomisario Matilainen ole varma, mutta mikä on henki, jos sitä ei ole voitu todeta tarkoissa kuoleman hetken mittauksissa. Henki lähtee, mutta mitään ei poistu.  Rikoskomisario Matilainen ravistaa itsensä takaisin filosofisista pohdinnoista kroppapaikalle.

Järjestyspoliisin partio oli saanut tehtävän parempaan kaupunginosaan. Teatterista palannut rouva oli löytänyt miehensä kuolleena eteisen lattialta. Jos mies on kuollut luonnollisesti, ei Matilaista siellä tarvita. Hätäkeskus ilmoittaisi hauturille ja ruumis vietäisiin kylmiöön odottamaan, ei iankaikkisuuden ihanaa aamua, vaan avausta kylmällä pöydällä. Kuolemansyyn selvittäminen kuuluu poliisille – oikeuslääkärin avustuksella.  Mitä sen jälkeen tapahtuisi kuuluu vainajan oman ammattikunnan tehtäväksi. Varmaa on vain, että kirkkoherra Ylismäki ei messua ensi pyhänä kaupungin pääkirkossa.

Partionjohtaja Kyyrö on kokenut poliisimies ja jokin asetelmassa häntä häiritsi. Hän oli soittanut Matilaiselle kotiin ja pyytänyt tätä paikalle katsomaan. Kyyrö on oikeassa, jotain on pielessä, muutakin kuin kirkkoherran kalmo eteisen lattialla.

Hengellä on lähtiessään ollut ahtaat paikat. Vainajan rintakehä on jotenkin pullistunut ja selkäpuoli kupristunut kuin masai -kengän pohja. Pyöreän kengänpohjan piti auttaa parantamaan tasapainoa. Naistenlehdessä oli ollut siitä juttu. Matilainen oli sitä parturissa silmäillyt. Tämä vainaja makaa tasapainossa lattialla ja jossakin toisaalla asunnossa kello lyö yksitoista kertaa. Matilainen kumartuu lähemmäksi kasvoja, parrassa näkyy olevan jotain ruskeaa, kuin näkkileivän muruja.

-       Otan osaa. Tarvitsetteko jotain?

-       Kiitos, lasillinen vettä. Tiskipöydän yläpuolella on laseja.

Pakollisten kohteliaisuuksien jälkeen Matilainen kysyy vakiokysymykset leskeltä, joka tyrskii keittiön  pöydän ääressä. Tytär naapurikaupungista on tulossa paikalle.

Leski oli lähtenyt kotoa puoli neljä, koska tarkoitus oli ollut nauttia ystävän kanssa lasilliset valkoviiniä ennen teatteria. Mies ei ollut vielä silloin kotona, koska hänellä oli perjantaisin virastopäivä. Sydänoireita oli ollut, mutta ei mitään lääkitystä. Mies oli ollut hyväkuntoinen, viime kesänäkin vetänyt vaellusrippikoulun Muotkatunturilla. Matilainen jättää lesken suremaan ja ohjeistaa Kyyröä.

-       Otetaan tekniikka paikalle kaiken varalta. Saadaan jotain tolkkua kuolinaikaan. Saavat ammattimiehet mittailla kuolonkankeutta ja lautumia.

-       Päivystys on oman talon miehillä.

Kyyrö rullaa käynnykän näytölle ”Tekniikka varallaolo” tekstin. Tuskin Vahvelainen vielä on ehtinyt mennä nukkumaan, vaikka puhelin hälyttääkin pitkään.

Ruumiinavaus on vasta maanantaina. Siihen asti kirkkoherra saa maata kylmiössä. Hän oli eläessään ollut ristiriitainen persoona. Pahat kielet kertoivat, että saunominen leirikeskuksessa oli ollut joskus kovin intensiivistä. Kukaan ei ollut koskaan tehnyt rikosilmoitusta, eikä huhuille saatu mitään tanakampaa todistusaineistoa.

Oikeuslääkäri soittaa Matilaiselle maanantaina klo 14.15.

-       Terve, teillä taitaa olla käsissänne henkirikos.

-       Älä perhana, mitä löytyi.

-       Vainajan keuhkot, vatsalaukku ja niihin johtavat torvet ovat täynnä vaahtoa. Keskeytän avauksen, jos haluat lähettää miehet kuvaamaan.

Poliisilaitoksen teknisen tutkimuskeskuksen tutkijoista melkein puolet on naisia, mutta Matilainen ei anna oikeuslääkärin kommenttien häiritä. Oikeuslääkäri on ammattimies, joka työssään ottaa  huomioon miehen ja naisen erot avauspöydällä ja se riittää Matilaiselle.

-       Osaatko jo sanoa, mitä ainetta vaahto on?

-       Näyttäisi silmämääräisesti arvioituna olevan samanlaista töhnää, jolla tiivistin mökin ikkunat, polyuretaanivaahtoa.

-       Jota myydään jokaisessa rautakaupassa viidellä eurolla putki!

-       Osuuskaupasta sain halvemmalla ja lisäksi bonukset päälle.

-       Voiko polyuretaania pumpata itse itseensä?

-       Ei tuollaista määrää.

-       Tekniikasta joku on siellä tunnin päästä.

Vapaana olevat tutkijat on koottava palaveriin. Olipa hyvä, että Vahvelainen kävi perjantaina tapahtumapaikalla. Nyt siellä on trampannut koko suku ja kaikki jäljet on sotkettu.

Tutkijat valuvat pikkuhiljaa rikososaston neuvotteluhuoneeseen. Viimeisenä tulee Vahvelainen, pieni hiki päällä ja punakkana. Tällä kertaa hänellä näyttää olevan jotain uutisia.

-       Otin vastapäisen kultasepänliikkeen valvontakameranauhan katseltavaksi. Kamera on suunnattu liian ylös ja siitä näkyy myös kirkkoherran talon alaovi.

-       Mitä siinä näkyy?

-       Nauhalla kirkkoherra astuu ovesta kadulle perjantaina klo 21.05.

-       Kuolonkankeuden perusteella kirkonmies on ollut siihen aikaan kuolleena jo kaksi tuntia. Tai sitten nauhurin kello on väärässä.

-       Tarkistin asian, nauhurin kello oli siirretty kesäaikaan ja on vain viisi minuuttia jäljessä.

-       Tai sitten kirkkoherralla on kaksoisolento, joka on pumpannut tämän täyteen polyretaania.

Palmusunnuntain ihme

Ylikonstaapeli Tauno Kähtävä asemoi itselleen työvuoron palmusunnuntain aattoon. Kokemuksesta hän tietää, että poliisilla on silloin palvelukysyntää Lovetun piirissä jos kohta muuallakin, mutta muu maailma ei Kähtävää huoleta. Palkan maksaja on sijoittanut hänet kustannuspaikalle Lovettuun.

Vasta on selvitty toisesta vuotuisriitistä joulusta niin jo pääsiäinen painaa päälle. Kuusivarkaudet on selvitetty ja asiakirjat toimitettu syyttäjälle. Joulu on lasten juhla, mutta pääsiäinen tapahtumiltaan väkivaltainen ja se saattaa heijastua myös sesonkirikollisuuteen.

Järjestäytyneen rikollisuuden salakavalin muoto saa nyt kiinteän ja näkyvän hahmonsa. Rikollisperheet, joiden omertaa on vaikea murtaa astuvat esiin talven jälkeen kalvakoina, mutta toimintaan valmiina. Toiminta on organisoitunutta ja ryhmät varustautuneet teräasein. Keittiön laatikoista isojen leipäveitsien, paistolastojen ja viinipullonavaajien joukosta on kaivettu esiin RUK:n kurssipuukko tai partiopuukko, jonka ”ole valmis” kaiverrus kehottaa nyt aivan toisenlaisiin tekoihin.

Rikollisperheiden lapset opetetaan tähän rikoslajiin jo varhain. Se järkyttää myös muuta lainkuuliaisuutta eikä ole ihme, että työpaikalta katoavat kopiopaperit ja parhaat Ballograph –kynät henkilökunnan rintataskuihin. Erityisen moitittavaksi rikollisuuden tekee häikäilemätön taloudellisen hyödyn tavoittelu. Rikosesineitä tultaisiin perinteen mukaisesti käyttämään vaihdon välineinä rahan ja elintarvikkeiden hankkimiseen. Yleensä tämä rikoksen loppuvaihe suoritetaan tunnistamattomaksi naamioituneina ja siihen valjastetaan rikollisryhmien nuorimmat ja vikkeläjalkaisimmat jäsenet.

On haaskausrikollisuuden synkkä vuodenaika.

Isät taivuttavat valkoisina hohtavat pajupensaat lasten ulottuville ja kaikki silpovat niistä teräaseilla oksia. Toisen metsässä lymyilevät suloiset pajunkissat uhrataan oman taloudellisen edun tavoittelulle.

                     

-       Kyllä ne siihen ensi kevääksi kasvavat, saattaa isä sanoa lapsilleen äidin pitäessä vahtia.

-       Eihän näillä ole mitään muutakaan käyttöä, pyrkii äiti neutralisoimaan rikollisen toiminnan jättäen täysin huomiotta pajun merkityksen energiajakeessa.

Ylikonstaapeli Kähtävä ei täysin luota yhteiskunnan kykyyn torjua tätä rikollisuutta. Jutut päätyvät helposti sovitteluun ja jätetään syyttämättä huomioimatta lainkaan niiden yhteiskunnallista kytköstä ja eläinsuojelullista ulottuvuutta. PajunKISSOJEN silpomisen eetosta ylläpidetään rikollisperheissä kesällä KOIRANputkien katkomisella.

Palmusunnuntain varhaisia vieraita varten Kähtävällä on omat konstinsa. Hänen talossaan on kyllä sähköt, mutta ovikello on mekaaninen kolkutin. Kun sitä käyttää, vipuvarteen sidottu huomaamaton 0.30 –vahvuinen siima nykäisee räystäältä joulupukin naamarin, jonka tyhjät silmät tuijottavat suoraan rikoksen loppuvaiheen suorittavia lapsia. Silloin pajunkissat putoavat kynnysaskelmalle ja lapset juoksevat kirkuen tiehensä.

Kukaan ei ole koskaan tullut kyselemään pajunkissoja jälkeenpäin ja Kähtävä sitookin niistä varpuluutia, joilla pärjää juhannuskoivuihin asti.